Alunperin piti kyllä mennä Yyterin koirarannalle kuvaamaan auringonlaskua + koiria, mutta tuli niin kova lumikeli, että ei kannattanut. Samalla reissulla piti käydä kotiväkeä katsomassa, mutta muori soitti, ettei kannata tulla kyllään kun niille tuli jotain menoja.
Eiköhän huomenna ole tarpeeksi jo hulabaloota, kun on Iksun eskari, pentumiitti ja ilmeisesti kyläillään porukoilla.
//Pieni pentumiitti oli tosin jo takapihalla, kun naapurin 1.v russeli Pepe livahti puolellemme aidan alta ja alkoi leikkiä Iksun kanssa nakit silmillä. Iksulla oli niin kivaa tämän salamyhkäisen ja salamannopean pihaan-ilmestyjän kanssa, ettei pikkuherra kuunnellut pätkääkään kun äiskä komensi sisälle. Meni vaan naama hymyssä pitkin pieliä ja törmäili Pepen kanssa pihakatajaan, niin että neulaset pöllysivät. Oli kyllä sen päiväinen työ napata pieni keltainen, joka juoksi kilpaa erittäin nopean russelin kanssa. Ei ihan omat refleksit pysyneet perässä...
Ja, sitten kun sain labradorin sisälle, niin otin lapparin ulos, kun sillä oli remmikin jo valmiina ja kova hoppu sontimaan. Alunperinhän olin jo viemässä Teklaa, mutta päästinkin Iksun ulos, kun se tuli siihen ovelle pyyytämään, ja se ei voi pidätää pitkään, jos se pyytää.
No, tietysti Tekla pihalla innostui kamustaan, jota ei ole nähnyt juuri ollenkaan kesän jälkeen ja rimpautti itsensä jollain lailla irti noutajatyylisesti kiepautetusta hihnasta. Sitten olikin ilo irti, kun sain toistamiseen juosta koirien perässä. Alkoi jo itseasiassa iskeä pieni paniikki, kun Pepe kiersi vaijerinsa kanssa marjapuskaa ja jäi pari kertaa jumiin. Onneksi se osaa kiertää itsensä vapaaksi, jos jää jumiin - nokkela otus, ei voi muuta sanoa!!! Ja hyvä onkin, että osaa itsensä vapauttaa ilman jumissa rimpuilua, koska Pepe jos pääsee irti valjaistaan, niin se hilpaisee saman tien karkuun, eikä palaa. Naapurikin kuukausi sitten ihmetteli miten Iksu pysyi pihassa, kun kuulemma Pepe lähti heti alusta pitäen ihan soronoo vaan lätkimään omille tutkimusretkilleen...
Onneksi sain hurtan kiinni ennen kuin jackrusseli pääsi irti, ja vein Teklan asioilleen. Palattuani sisälle katselin pitkään kuinka Pepe oli pihallamme - ihan vaan seuratakseni, että se pääsisi omalle puolelleen, eikä lähti karkuun valjaistaan. Ja, niin se vaan lopulta palasi samaan kohtaan, mistä oli tullut, ja meni omalle pihalleen. Siinä on kyllä koira, joka ei ole tyhmä! Varmaan vaikuttaa rotukin ja sen käyttötarkoitus, mutta aina kun Pepe tulee jostain välistä/kolosta pihallemme, niin se muistaa aina palata pensasaidan kautta takaisin täsmälleen samasta kohtaa - tai nyt aidan alta. Se tietää olevansa vaijerissa, eikä yritä mennä väärästä kohtaa, jolloin jäisi jumiin.
Ja voi oli kyllä niin kovin dramaattista ja surkeaa, kun vein Pepen palattua pihaansa Iksun remmissä pissalle, niin Pepe vinkui ja puri aitaa samalla kun Iksu vinkui ja veti kohti Pepeä. Kyllä olisi pikkuherroilla ollut kovat leikkihalut:-)
// Alla suttukuvia lumisateessa telmimisestä. Kohina oli kyllä huikea, kun unohdin laittaneeni sisällä kuvaillessa ISO-arvot tappiin....
No comments:
Post a Comment