Sillä aikaa, kun vein Teklaa pissalle, oli pieni ja nälkäinen murtautunut esteradan läpi eteiseen, ronkkinut kaapinoven auki ja onnistunut jollain ihmeellä vetämään ruokasäkin lattialle hieman ylempää, jonne sen nostin murtoreissujen varalta.
Keltainen nappisilmä oli kiskaissut JÄRKYTTÄVÄN määrän ruokaa ja turvonnut tynnyriksi. Enpä ole yhtä kireää ja ähkyisää elukkaa ikinä nähnyt, oli about yhtä levä kuin pitkäkin - ja näytti siltä, että alkoivat turpoavat nappulat tuntua huonolta jo koirastakin. No, eipä mitään, ajattelin että pakosti se oksentaa ylimääräisen ruuasta ulos ilman oksetustakin. Eikä ollut ihme, että puolisen tuntia kuin kului, niin lensi puoliksi sulanut lasti matolle. Eikä ollut kyllä mikään pieni määrä, kun nappula jatkoi turpoamistaan. Mutta voi koiraa, kun meinasi vielä muina miehinä syödä oksennuksensa uudestaan, on kyllä kova lanradorin kiinnostus sapuskaa...
Kaipa tuo hengissä selviää, ja lähinnä naurattaa miten voikin syödä itsensä elukka täyteen hyvillä mielin. Mutta, nyt kyllä ruokasäkki siirtyy keittiöön, kun mikään ei nähtävästi pidättele tuota ahnetta kerjäläistä pääsemästä eteiseen...
Olisikohan se hieman rotupiirre. Ikaros tosin on kaunis ja virtaviivainen koiranpoika, mutta useimmat tapaamani labbikset ovat kyllä vanhemmiten muuttuneet neliskanttisiksi.. ;-)
ReplyDeleteJuu, onhan se rotupiirre. Enpä ole nähnyt labradoria, joka ei ruuasta tykkäisi hieman hysteerisesti.
ReplyDeleteMutta se, että saadaan mystisesti kiskottua 1,5m korkeudelta ruokasäkki suljetun oven, portin ja lipaston muodostaman esteen takaa on kyllä jo ahneuden huippu:D
Tuttuni labradori oli syönyt kerran itsensä sairaalakuntoon. Eläinlääkärissä oli sitten kuitenkin onneksi oksentanut, tosin fiksuna tyttönä syönyt vielä ne oksentamansa raksut uudelleen...
ReplyDelete