Se paljon puhuttu kuvakäsittelykusetus...

Sen jälkeen kun vuosia sitten aloin käyttää photoshoppia ja muita kuvankäsittelyohjelmia niin aloin katsoa lehtien kuvia hieman eri tavalla. Nykyään laittaa enimmäkseen vihaksi, miten ihmiset huijataan uskomaan täydellisyyteen, joka on olemassa vain mielikuvituksessa. Se ei tosin estä itseäni tavoittelemasta täydellisiä kuvia...

Hyvin harvoin viitsin käsitellä ns. pilalle menneitä synkkiä kuvia, mutta tänään oli pakko, kun en saanut auringonlaskusta montaakaan kuvaa. Hurtta ei vaan millään jaksanut keskittyä yhtään tietyssa paikassa pysymiseen, vaan sinkoili sinne tänne, murisi talitinteille ja naapurin ruohonleikkurille pyhää vihaa täynnä. Ah murkkuikäistä mörökölliä...

Kuva 1

Kuva 2

 Kuva 3

Ja tämänkin tunarimuokkaukset sai aikaan ihan vaan lisäosattomalla Gimpillä.  Ykköskuvassa taisin hiukan edes panostaa, mutta muut hutaisin lisäesimerkeiksi. Näitä voisi ruuvata loputtomiin ja parannella tulosta, kunnes erkkikään ei tunnistaisi samaksi kuvaksi.  Nytkin tökkii liika vihertävyys taustassa.

Miettikää siis mitä saadaan aikaan ihan kunnon photoshopilla kokeineiden ammattilaisten toimesta...

Tunnustan muuten, että esim. Petsienkin kuvia selaillessa mietin välillä hippasen neuroottisesti, miksi ihmiset eivät korjaa synkkiä kuviaan, kun se on niin helppoa shadow-curves toiminnoilla. Sinisyydenkin poisto kuvista  onnistuu ihan vaan Gimbillä! Mutta silti suttukuvat vaan valtaavat alaa:-)

Raah:)