Olen joskus hihitellyt lihaosastolla miehekkeelle, että kassamyyjä luulee meitä vielä urgutsealaisiksi ulkomaalaisiksi, kun korista hihnalle isketään hiukan munuaisia, sydäntä, maksaa, possunkieltä ja jos jonkinmoista lihaa, joita ei ehkä niin tavallisesti nähdä ikäisteni ihmisten ruokapöydässä. Olen myös sanonut, että sitten, kun ostan naudan sisäfileetä koirille, niin minut voi toimittaa hoitoon.
No - koittihan se päivä, kun ostin naudan sisäfileetä - paitsi, että se olikin naudan paistilihaa, en vaan lihojen kanssa kohnottaessani sitä tajunnut lukea. Olihan se aika halpaa, minkä vuoksi palan ostinkin. Mutta seuraavan kerran osaan hiukan tarkemmin funtsia, että ei sisäfilee voi maksaa 10e/kilo, jos se normaalisti on lähemmäs kolminkertaisesti enemmän....
Päätin sitten miestä lepytelläkseni tehdä meille pihvit paistilihasta. Tuo kaksilahkeinen kun ei ymmärrä miksi eläinten pitää saada syödä pihvilihoja, kun hän joutuu hakemaan jääkaapista banaanin tai sitten palan ruisleipää. Mutta, kun siinä kuitenkin tapahtuu jotain siinä raa'an lihan ja herkkuaterian välillä - ja se, että ostan lihaa, josta voisin ne pihvit taikoa ei tarkoita sitä, että ne pihvit ilmaantuvat jostain kuin taikaiskusta...
Nautaa harvemmin vaan tulee ostettua, ja pakko siitä yli kilot jöötistö oli jotain tehdä, etten päädy sinne hoitoon. Mutta, meillä ei tietysti ollut lihanuijaa, joten paistoin pihvejä aluksi pannulla ja hakkasin niitä lusikanreunalla. Todellista kokkausta juu! Sitten iskin pihvit uuniin sipulin ja yrttiperunoiden kanssa. Ja todellakin hyvää oli, joskin aika sitkeää, etten sanoisi. Huomenna haetaan pihvinuija, ja teen lisää pihvejä, että sori vaan koirat, taitaa joululahjalihat päätyä enimmäkseen nyt kuitenkin ihmisten suihin...
Tässä elukoiden viikon ruokalista lihojen osalta:
Olipa muuten porukkaa kaupassa, siis oikeasti...
No comments:
Post a Comment