Senkin kehveli!

Note to self: vältä kuvatessa koiran päästä lähteviä siltoja...

//

Aamulla olin viemässä Teklaa pihalle vaijerissa,  mutta pieleen meni! Energiaa padonneella lapinhurjalla oli niin kiire lumihankeen kierimään, että se jojotti itsensä melkoisella vauhdilla narunsa päähän, ja remmin kiristyessä hurtta kääntyi vauhdissa kiskaisten itsensä irti inasen liian väljästä pannasta - ja lähti saman tien lätkimään pitkin pihaa.

Arvaahan se millaista vauhtia se katosi jonnekin pöpelikköön kykittyään sisällä melkein viikon. Itse jäin karjumaan jumalautarakkia, mistä naapurin lapsiperhe varmaan oli tyytyväinen. Eipä se´huutaminen auta, mutta iski melkoinen paniikki, kun tikattu hurtta lähti päästelemään höyryjä.

Hetken tilannekatsauksen päätteeksi paikallistin koiran vääntämästä paskaa naapurin pihalle, onneksi oli pusseja mukana... Kävin häpeissäni noukkimassa paskapallerot naapurin kissan nyrpistellessä  ikkunan takana, ja vein pussin pikaisesti omaan pihaan. Kiitin samalla onneani, että koira ei ikinä ole lähtenyt pihasta karkuun.

Olen tosin alkanut pitää lappalaista vaiherissa sen jälkeen kun se alkoi kytätä siltaa ja louskuttaa sinne koirille tehden syöksyjä kohti kulkuaukkoa. Tuskin se lähtisi tappelemaan, kunhan louskuttaa epävarmuuttaan ja puolustaa reviiriä, mutta ei viitsi ottaa riskejä tuon uhmaikäisen palloilijan kanssa, kun sillä ei ole muutamaan kk ollut ollenkaan korvia enää ollenkaan. Toki luotan siihen, että vaikka se voisi lähteä katsomaan vierasta koiraa, niin se olisi silti kiltisti - mutta remmissä oleva koira voisi tehdä siitä hakkelusta ennen kuin ehtisin silmääni räpäyttää.

Se mörköily on silti hauskaakin, kun neiti ei millään pääse yli naapurin pihassa seivoasta hirviöstä eli ajettavasta ruohonleikkurista - ja pensaissa hyppelevät ja rapistelevat talitintit ne vasta kaameita ovatkin...

Mutta juu: Teklan juostessa ympäri pihakuusta ja haukkuessa ilosta pelkäsin tosissani tikkien puolesta ja lähdin hakemaan koiraa. Mutta, kun sain sen omaan pihaan, niin en saanutkaan jäätynyttä pannanlukkoa irti ja runnoessani pantaa irti vaijerista lähti neiti taas juoksemaan ja louskuttamaan onnesta. Sitten, kun se kävi tylsäksi, niin hänen arvonsa pyrhälsi takaisin pihaan, nappasi paskapussin vierestäni ja lähti sen kanssa takaisin juoksemaan - tälläkertaa levittäen paskaa ympäri pihaa rikkoutuneesta pussista.

Ja taas kerraan tuli tarjottua naapureille aamushow. Mutta,  onneksi naapurit huutaat jälkikasvulleen vähintäänkin yhtä paljon kuin meillä elämöidään, että eivätpä ainakaan voi valittaa tarjomastamme viihteen määrästä...korkeintaan paskaisesta pihasta.

PS. ollaan nyt hiukan puhuttu miehekkeen vanhempien kanssa, että lähdettäisiin kesällä mökkeilemään Pyhä-Luostolle, että pääsisi lapinkoira edes kerran lappiin. Koiriahan siellä ei vapaana saa pitää, mutta olisi hienot maisemat ja kuvauspaikat. Olen itsekin aina halunnut Lappiin, mutta ei ole ollut samahenkistä seuraa. Ehkä nyt sitten...