Korvatulehdusta ja vatsanpuruja

Olipa taas päivä. Vein Ikaroksen päivystykseen, jossa sillä todettiin hyvin muhinut korvatulehdus. Mitään oireita/poikkeavaa ei ole ollut, kuin vasta eilen alkoi kovasti pudistella päätään. Kurkkasin korvaan, ja sehän oli niin piip täynnä lakupekkaa, että monttu loksahti auki. Soitin sitten heti aamulla lekuriin ja saimme parin tunnin päähän ajan. Raukkaparka tärisi ja lirautti alleenkin, kun oli lekurin tutkittavana, pikkuherralla on vissiin pahempikin tutkimuspöytäkammo, tai jos ei ollut, niin on ainakin nyt...

No, enpä ole ennen ostanut viidelläkympillä koiralle korvatippoja, mutta ainakin saa lutrata vapaasti ilman pelkoa että lopuu kesken kuurin. Saapa nähdä miten kivaa tulee olemaan, kun pentu suurinpiirtein pissaa alleen, kun näkee korvatippapurkin...

Ikaros löysi sitten kuitenkin tavan lohduttaa itseään ja murtautui keittöön sillä aikaa, kun olimme muu porukka lenkillä. Vastassa oli hyvin paksu ja tyytyväinen labradori - ja auki syöty koiranruokapussi lattialla. Saa nähdä montako oksua ja sontaläjää löytyy kämpästä illan jälkeen, kun alkaa ruokabileiden jälkeinen mahavaiva/ripuli.

Kotona ollaan

Ohoh, ensimmäinen työpäivä oli ja meni. Työ vaikuttaa ihan mukavalta, ja perusideakin oli hyvin ymmärrettävissä. Eli olen määräaikainen projektiassistentti tilausvastuulain mukaisessa auditointiprojektissa. Muuta ei hirveästi varmaan saa kertoakaan.

Aamulla heräsin ennen kukonlaulua ehtiäkseni hoitaa elukat ja pystytin barrikaadit kissahuoneen ovelle. Yleensä Ikaros on tunnin-pari ollut kylppärissä, kun siellä se ei voi mitään syödä. Mutta, koko päiväksi ei koiraa voi jättää niin pieneen tilaan, joten Ikaros jäi olkkariin ja Tekla makkariin. Ikarokselle jätin yhteensä 11 lakananyyttiä, jonka poimuihin olin kätkenyt aamuruuan.Lisäksi heitin lattialle 3 purukenkää ja aktivointipallon. Puoliltapäivin anoppi tuli käymään, kusetti koirat ja katsoi että niillä on kaikki ok. Kauppareissun jälkeen hän kävi uudestaan ja sillä välillä Ikaros oli sontinut lattialle. Onneksi sentään ihan ulko-oven eteen, että oli ilmeisesti halunnut kuitenkin pihalle. Mutta, kaiken kaikkiaan kaikilla oli asiat hyvin. Kissatkin olivat kämpässä vapaita ja tyytyväisiä, kun Ikaros oli hypännyt patjan yli niiden oven auki - mutta ei itse ollut kissalaan päässyt. Teklan Ikaros oli kuitenkin vapauttanut ja matot oli juostu vinoon. Tänään taidamme hakea vauvaportin tai pari, että koirat pysyvät erillään. Nykuinen lipasto+pinnasängynpääty ei riitä - saavat sen aina liikumaan.

Uutta pukkaa

Nyt taitaa alkaa Ikaroksen elämässä uusi vaihe - nimittäin "mamma" menee töihin. Vaikka, alunperinhän minun pitikin olla kotona kesään asti. Valitettavasti vain on pakko lähteä etsimään töitä jo keväällä, että saa maksimaalisesti työkokemusta. Jos mieheke joutuisi jäämään vuoden sisällä pois duunistaan, niin täytyy varautua siihen hyvissä ajoin. Aika mustia pilviä Nokian uutiset maalailevat.

Olen siis pistänyt hakemuksia menemään kymmeniä, ja mitään ei ole kuulunut mistään. Nyt sitten tällä viikolla alkoi pukkaamaan kutsuja suurinpiirtein ovista ja ikkunoista. Menin ensimmäiseen työhaastatteluun, ja sain paikan. Tosin, kyseessä on vuokratyö, joten ei pahemmin voi sen suhteen rentoutua, että on duunissa vielä ekan päivänkin jälkeen. Mutta, sitten jos potkut käy, niin taas uutta matoa koukkuun.

Vähän mietityttää miten koirat (Ikaros) sopeutuvat siihen, että olen kokopäivätyössä. Ollaanhan me niitä säännöllisesti jätetty yksin, mutta ei se ole silti sama asia, kuin olla jatkuvasti 7-10h poissa. Varmaankin aluksi miehekkeen äiti pitää koiria tai käy niitä katsomassa. Ja kuukauden pestihän tässä on todennäköisesti vain kyseessä. Ei varmaan tule yhtä hysteerisesti päivitettyä koirablogia:-)

Miitissä

Napakettu lumisesta maasta...

Halo

Lapset leikkii...

 

Maahanmenoa ja istumista liikkeestä

Korjattavaa: maahanmeno on hiukan sähläävä, takapäänkäyttöä pitää opetella. Istuminen hidas. Ikaros myös menee maahan vinosti, minkä voi bongata videosta. Lisäksi meinaa suu käydä käden perässä, kun kuljen ohi. Yleensä olen lykännyt namin suuhun ohi kävellessä. Perusasento edelleen hakusessa. Mutta kontakti ja maahanmenon nopeus plussaa, ja koiran tekemisen ilo tietysti:)

Hieno pausekuva C.Milanista taustalla:-)

 Huomatkaa Kille. Ja aika hehkee tuo mun godzilla-zombi juoksu. Hölkyn kölkyn vaan.

Pari videopätkää

Pyysin miehekettä ottamaan videokuvaa pienestä koulutustuokiosta. Ei vaan hirveä hyvää esimerkkiä, perusasento liian edessä, palkkaan väärin, Ikaros sählää jotain omaan ja meinaa tuhkehtua nappulaan. Sanoin myös vahingossa "maa" kun piti sanoa maahan, mitä Ikaros ei tajunnut, ja siirtyi vain kauemmas istumaan. Vissiin videointi sotki kummankin pasmat.

(En siis ole vielä alkanut siirtyä itse koiran viereen, vasta pari päivää opeteltu esteen kanssa toimimista.)

Tokoliikeanalyysiä

Perusasento/sivulletulo:

Nappulaimutuksella Ikaroksen saa oikein hyvin menemään sopivaan kohtaan. Mutta, kun yritän käyttää pelkkää kättä koiran ohjaamiseen, niin Ikaros tuumaa, että sehän ei mitään käsiä seuraa, vaan oikaisee suoraan vierelleni. Aluksi asento oli aina ihan vinossa, ja koira siinä vaan silmät loistaen itsetyytyväisyyttä odottia palkkiota uroteostaan. Nyt se on kuitenkin alkanut jättäytyä taaksepäin, ja asentokaan ei ole erityisemmin ollut vino. Lisää vaan jankkaamista, niin eiköhän Ikaros lopulta ala maisemoitua oikeaan kohtaan. Sitten aletaan treenaamaan kunnolla sitä, että ihmisen pysähtyessä koirakin pysähtyy. Kyllähän Ikaros nytkin pysää, mutta niin hitaasti, että jää liian eteen.

Estehyppy:

Esteenä käytän puista kenkätelinettä. Hyppyjä emme juuri harjoittele, kun Ikaros vielä kasvaa, mutta pari kertaa viikossa olen laittanut sen hyppäämään kenkätelineen yli. Nyt lisäsin mukaan esteen takana seisotuksen, ja tästä lähin Ikaros ei enää saa tulla esteen takaa pois ilman sivulletulopyyntöä.

Tämän tempun Ikaros tuntui hoksaavan parista kerrasta, kun ohjasin hypyn jälkeen namilla esteen taakse ja estin lähtemästä. Koira sattui vielä seisomaan, niin löin pariin eri otteeseen kourallisen nappulaa turvasta alas. Sen jälkeen tempusta tuli kiva, ja tätäkin tekstiä kirjoittaessa Ikaros on käynyt kolmesti kenkätelineen takana seisomassa ja kyttäämässä tietokoneella istuvaa ihmistä;-)

Luulisi, että tämä temppu luonnistuu melko helposti, vaikka seisomista ei vielä ollakaan harjoiteltu. Hiukan nyt ehkä vaarallista tosin alkaa opettaa koiralle seisomista esteellä, toivottavasti ei mene sekaisin ja pitää muistaa palkata seisomisesta ympäri asuntoa.

Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta...

Tässä  kuvasarjaa, kun taas taannoin yritin kuvata omapäistä lapinkoiraa, jota ei kiinnosta olla paikallaan missään tilanteessa tai missään asennossa.Tietysti vaikuttaa se, että en ole juuri sitä vaatinutkaan ja taitaa liittyä ikäänkin pieni kärsimättömyys.

Näin paljon kiinnosti poseerata, pisti heti läskiski koko homman:

Paikka!

 

Ei onnistu, paimenkoiralla on muita bisneksiä:

No, ei se mitään. "Papan vuoro yrittää istumista."

                            Ähäkutti, onnistui lähtemään livohkaan, ja sai ilmaiset rapsutuksetkin vielä, mokomakin akka;)

No, kyllä se joskus onnistuu, kun kolme ihmistä yrittää:

´

Ja voila, 50kpl sarjasta yksi kuva on ok. Kaikissa muissa koira on lähdössä, makaa lattialla vekoilemassa tai jonkun käsi näkyy. ..

Ikaroksen tokoliikeanalyysia: seuraaminen ja paikallaan-olo

Seuraaminen:

- Itse kontakti on mielestäni ihan hyvä; Ikaros katsoo minua yleensä melko intensiivisesti. Liikkeen kohtakin on alkanut ankkuroitua sopivaksi, pitkään aikaan koira ei ole lipsahtanut liian taakse tai liian eteen. Jos kuitenkin lipsuu, niin vaihdan yleensä suuntaa, ja palkkaan koiran vasta, kun on sopivassa kohdassa. Ulkona tosin ei voi kokoajan vaihtaa suuntaa, niin olen odottanut oikeaa kohtaa ja kehunut vuolaasti.

- Ikaros myös pysyy hyvin kontaktissa, ollaan menty ohi aika pahastikin räyhäävistä koirista. Ei toki kunnialla kaikista, mutta kuitenkin ihan hyvin ottaen huomioon herran terävyyden. Viimeksi kiskova koira oli meistä alle metrin päässä kapealla pyörätiellä, ja meni hyvin, kunnes vastapuoli alkoi ohituksessa haukkua melkein korvaan, jolloin herra ei enää kestänyt ja alkoi paasata takaisin. Mutta, jos välimatkaa on enemmän, niin ongelmia ei yleensä synny.

- Miinusta on seuraamisen verkkaisuus. Toisaalta, omasta mielestäni kohtuu rauhalliselta koiralta ei voi vaatiakaan malien tai bortsujen kaltaista sähköistä intensiivisyyttä. Kyse pitäisi olla  tottelevaisuuskoulutuksesta eikä siitä miten saa koiransa liikkumaan kuin toisen rodun edustaja, jolla on eri viettipainotus ja rakenne.

- Käännöksissä Ikaros katsoo joskus jalkojaan, ja käännös on välillä hieman väljä. Ja, kun palkkaan, niin hurtta tuppaa katsomaan maahan, ettei vaan herrantähden mitään tippunut:-) Täyskäännöksessä osaa kuitenkin pysyä vasemmalla puolella, eli kulkee vasemman jalan vierellä tai kiertää takaani vasemmalle puolelle.

- alunperin vaan palkannut Ikarosta kontaktista, enkä ole kouluttanut ns. tokotavalla. Nyt olen kuitenkin käyttänyt sitä "nappula kourassa, ja koura koiran kuonossa", imuttelua saadakseni lisää vauhtia - ja nopeamman istumisen kun stoppaan. Eli, melkein juostaan koiran kanssa ja tehdään äkkikäännöksiä ja pysäyksiä. Ihan siksikin, että pennun kyky sellaiseen kasvaisi. Ja, kyllä se hieman heijastuukin normiseuraamiseen. Ikaros on alkanut käännöksissä pysyä tiiviimmin kontaktissa ja pysähtyä paremmin. Uskoisin, että kun tätä nopeutta hiukan harjoittelee, niin saadaan liikkeet vähemmän laiskoiksi.

- Olen harjoitellut myös seuraamista juoksuhölkästä. Se sujuu oikein hyvin, mutta ongelmana on se, että hidastaessa koira tahtoisi edistää. Vaihdan tilanteessa pari kertaa suuntaa, niin pikkumies palaa oikeaan kohtaan. Mutta, asiaat täytyy kyllä treenata, koska ei voi kokeessa koiraa ohjata, vaan sen on opittava, että kun vauhti loppuu, niin se myös loppuu.

Paikallaanolo

Ikaros jaksaa odottaa vaikka tuomiopäivään asti. Ongelma ei ole siinä, että opetetaan tälle koiralla itsehillintää ja keskittymistä, paremmin se osaa kuin minä. Pitäisi nimittäin itse aina muistaa kaikissa harjoituksissa, että koiralle ei muodostu väärää rutiinia. Eli ei rikota sitä käsky-odota-vapautus kaavaa.

Jankatessani maahanmenoa ja istumista teimme liikkeitä tiuhaan tahtiin, ja lähdin jatkuvasti liikkeelle koiran kanssa palkattuani sen askeleen päästä. Vaikka käytin vapaa-sanaa, niin koira tottui siihen, että lähtiessäni poispäin, se lähti mukaan. Alkoi jo muodostua sellainen rutiini, että saattoi lähteä kontaktiin ilman vapautusta.  Ikaroksen kanssa täytyy olla kyllä todella skarppina, koska sille muodostuu helposti rutiinia ja se liittää liikkeet tilanteisiin. Esim. narttumme on hyvin lyhytjänteinen, mutta vastaavasti se ei ole koskaan ollut yhtä keho-tilanne orientoitunut.

Koulutusjorinaa

 Tuntuu aika laiskalta, ja koira varmaan osaisi paremmin, jos olisin itse taas viitsinyt panostaa enemmän. Aika paljon olen nyt vaan täytellyt työhakemuksia (kymmeniä) ja soitellut harjoittelupaikkojen perään. Yllättävän paljon vie aikaa moinen puuha, jos asiaan ihan tosissaan perehtyy. Hiukan "uutta" olen kuitenkin alkanut opettaa - nimittäin sivulletuloa/perusasentoa. Olen sen kanssa jumittanut namilla ohjaamisessa, ja nyt aloin pari päivää sitten tehokuurilla opettamaan sivulletuloa käskystä.

Avuksi otin seinän ja pesutilan oven, jonka avasin niin, ettei koira pääse liian eteen istumaan. Nyt, kun menen seisomaan kys. kohtaan, niin koira Ikaros osaa siihen viereeni heti tulla, mutta muuten se onkin edelleen ihan kujalla:-) Namilla ohjaten menee kyllä ihan hyvää kohtaan istumaan, ja kädellä jos koettaa ohjata, niin ymmärtää istua sivulle - mutta edelleen liian kauas, viistoon tai liian eteen. Eli pitää vain sitkeästi hioa oikeaa paikkaa.

Päätin myös paikallaolon osalta siirtyä yhä enemmän koetilanteen omaiseen liikkeensuoritukseen. Eli ohjataan koira makuulle ja kävellään niin kauas kuin seinät antavat myöden, odotetaan vaikka minuutti ja palataan takaisin palkkaamaan koira. Sitten koira istutetaan, ja taas mennään eteisen toisen päähän, ja odotetaan. Ikaros kyllä on paikallaan kuin tatti! Mutta, toivottavasti nyt maalis-huhtikuussa päästään seuraavalle tottelevaisuustoteutukselle, että pysyy muistissa muiden koirien kanssa toimiminen.

Tavoitteena olisi tämän vuoden puolella päästä ensimmäiseen kokeeseen. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada maahanmeno ja istuminen kunnolla takaraivoon, nyt menevät vieläkin välillä sekaisin. Sivulletulo pitää saada kuntoon, ja luoksepäästävyyttä pitää hio tai muuten tuomari saa vastaansa yli-innostuneen keltaisen hulluttelijan. Seisominen on jäänyt kokonaan, taitaa taas käydä kuten nartun kanssa - koira ei opi millään, että tavallinen asento onkin temppu, vaan tarjoaa mieluiten jotain tuttua ja turvallista. Luoksetuloon ja paikallaan oloon kuitenkin luotan jo ihan hyvin.

Houston, we have a problem...

 Kuvailin kun Kille leikki narulla, mutta sitten katti jäi jumiin ja alkoi venkoilu.

Nyt kävi näin - kunnes kuvaaja tuli irrottamaan tassun....

Ja sitten, Ikaros the Varusmies:

Pellolla

Kuvaa eiliseltä, vaikka tänäänkin kävimme pellolla ja metsässä kävelyllä. Sekä tietty taas normilenkit. Ei vaan jaksanut raahata kameraa mukana, kun alkaa kyllästyttää nämä talvihankikuvat. Tulisipa kevät, niin vaihtuisi maisema:)

Olen vakuuttunut, että Teklalla on jossain turkin alla piilossa perämoottori:

Viimeinen kuva on aika pelottava:D