Mums

Oma piha maistuu Ikarokselle:

Ja sitten sarjassamme kissat ja niiden jutut:

Kille nukkui toista tuntia kummallisessa asennossa tassu vasten sohvaa. Päätin ikuistaa kameralla katin unenlahjat. Klik klik vaan..

Sitten paikalle tulee Minttu, joka selvästi haluaa tarkistaa löytyykö unikeolta vielä pulssi:

Tök tök:

Ei herännyt ei. Kummasti silti puolen tunnin päästä kun rapisti ruokapussia, niin palasi elävien kirjoihin.

Vesinoutoa jorpakosta

Ohoh, huomaa taas kun on "lomalla", niin tulee postailtua laaduttomia kuvia ja juttuja. Mutta tässä nyt vielä videota, kun tuli kuvattua Ikaroksen vesityötä. Hyppää kivan rohkeasti veteen:)

Kattimaakarikuvaa

Vaihteeksi kuvaa Killen viileästä perusposerauksesta:

Ja alla päivityskuvaa Mintun tilanteeseen, kun on nyt todella hyvässä kunnossa:

Nyt:

Ennen:

Murkkuoireita

Ei hyvää päivää, mikä lenkki Ikaroksen kanssa. Huomaa kyllä, että nuorella herralla on nyt menossa SE ikävaihe. Kohnaavan koiran koipi nousi pahimmillaan metrin välein, ja lopulta, kun jo mietein, että mistä se sitä kusta taikoo, niin nulikka yritti merkata, ja tuli enää muutama vaivalla rutistettu tippa. Häh hää. Hajujen perässä pitää myös tietenkin vetää, ja jos erehtyy antaaman remmin pitkäksi, niin vuoroin saa himmailla kiskovaa koira ja vuoroin raahata sitä perässään. Ihan kaikki on pöh ja köh, ja ai herran jumala, kun joku päivä pihalle oli ilmestynyt sprinkleri!!! Se oli Ikaroksen mielestä jotain niin kamalaa. Varmaan kolmena aamuna se hiipi karvat pystyssä ja murisi kytäten sitä mötikkää. 

Noh, ilmoitin murkkuilusta huolimatta Ikaroksen taipumuskokeisiin, joskaan en tiedä vielä tuleeko koepaikkaa. Enkä tiedä onko homma ihan hallussa vielä, mutta ei toisaalta kannata odottaa lokakuullekaan, koska jos ei silloin pääse läpi, niin homma venyy seuraavaan vuoteen...

Vesityö on nyt ainakin hallussa niin hyvin kuin se voi olla. Koira hyppää pommilla veteen ja ui nopeasti hätäilemättä. Ainoa, että saisi opetella purauttaaman sen jälkeen kun on luovuttanut damin ja häipynyt. Saa aina vaihtaa vaatteet, kun on käynyt heittelemässä damia jokeen.

Tänään kävi myös ei niin kiva tilanne joella, kun heitin vahingossa liukkaan damin  vastavirtaan, ja en huomannut Ikarosta lähettäessäni katistaa, joka oli vedenrajassa olevien oksien lomassa. Katiskasta lähti sitten tietysti pitkä köysi veden alle, johon Ikaros ui. Huomasin sen vasta kun koira oli puolen metrin päästä rannasta ja alkoi pyristellä liikkumatta eteenpäin. Ensin luulin sen räpiköivän ulpukanlehdissä, enkä reagoinut, koska ne koira voi saada irti itsekin. Mutta, sitten muutaman sekunnin päästä Ikaros alkoi huutaa ihan paniikissa, ja menin auttamaan sitä. Kiukutti kyllä, kun näin vasta silloin sen narun, kun Ikaros nousi maalle. Voi raukkaa, ei ihme, ettei päässyt eteenpäin. Mietin jo,  että se ei menisi heti veteen, kun on välillä vähän  liian hyvämuistinen - mutta ainoa muutos seuraavalla heitolla oli pieni haukahdus veteen hypätessä. Sitten unohti koko homman.

 Lopuksi kuvasaastetta, tuommoisen apinan kanssa sitä eletään:

 

Puhtaan valkoiset....

No, löytyihän sieltä pellolta se kulmakunnan kuvottavin paskaoja juhannuksen kunniaksi.

Juhannuskokko ollut huligaaneilla rakenteilla yöllä?

Juhannustreenit:

Ja lisää peltosekoilua:

Teklan mätsärikuvat

Mätsärit olivat siis Ulasoorin kentällä, ja Teklan sijoitus PUN4. Miehen vanhemmat veivät:


Ihan aluksi vuorikauris kokeilee agilityä:

Kanssaolijoita:

Tekla kehässä - vieruskaverikin sama kuin viime mätsäreissä...

Punaisten kehä?

Palkintojenjako:

Kuvat ottanut miehen isä!

...

Tänään oli hyvä päivä. Kävin Ikaroksen kanssa juoksulenkillä, ja jaksoin taas reippaasti pidemmälle - tosin, jos selkä on huomenna kipeä, niin ei varmaan hymyilytä enää.

Jee jee, lisäksi aamulla soitettiin duuniin taas hetkeksi, ja iltapäivällä mies puolestaan allekirjoitti työsopimuksen. Kyllähän keväällä harmitti se, että mies sai kenkää, mutta nyt on edellistä parempi duuni, eikä tarvinnut edes muuttaa. (Tänne siis perustetaan uusi pieni toimipiste, jossa mieheke aloittaa parin kk päästä.)

Näin ollen omakotitalohankinta on taas tullut puheeksi. jos koeaika menee läpi ja vaikuttaa siltä, että toimipiste on ja pysyy, niin vuoden päästä saattaa olla aika pitkän jahkaamsien jälkeen se asunto hankkia. En varmaan koulusta valmistumisen ohella mistään muusta haaveilekaan kuin omasta aidatusta pihasta, jonne voisi koirat vapauttaa miettimättä naapureiden istutuksia tai lapsia. Ja, olisihan se kiva olla elämättä alituisessa pelossa - vuokranantajat harvoin pitävät syödyistä seinistä tai pilalle kaivetusta pihasta yms.

Olen myös onnistunut aivopesemään miehekkeen kolmannen koiran hankintaan. Ei tosin nyt mitenkään lähiaikoina ole pentua tulossa, vaan joskus sitten aikanaan sen jälkeen kun Ikaros on kaksi täyttänyt, ja on se oma talo hankittu. (Rhodesiankoiraa himoitsen.)

Niin, ja tuo pitkäkarvaisempi kermapallero oli viikonloppuna pidetyssä mätsärissä aikuisten isojen PUN4.( En itse vienyt, vaan miehekkeen porukat kuskasivat ja käyttivät kehässä.) Pitäisi saada heiltä kuvia, mutta myöhemmin sitten.

Loch nessin labradori

Kävin jälleen heittelemässä damia jokeen - mitä tulee nyt tehtyä aika usein kun se jorpakko tonttia tosiaan reunustaa. On vielä vaikea törmäkin, mistä koira pääsee juuri ja juuri ylös, ja saa vähän maastoharjoitusta. (Sekä oppii hyppäämään pommilla veteen tullessaan vauhdissa kohti vettä.)

Kovin yksityistä tämä harjoittelu ei kuitenkaan ole, koska  n. 20-30m  päässä on entinen kunnan uimaranta, jossa on usein ihmisiä uimassa läpi päivän. Mitä pahempi helle, sitä enemmän porukkaa - varmaankin  kymmeniä ihmisiä piikkiaikoina, jos lasketaan mukaan kaarisillalla seisokelijat. Ja, tämän yleisön iloksi välimatka meihin on tarpeeksi pieni, jotta he kuulevat molskahduksen, ja näkevät jonkin mysteeriotuksen liikkuvan vedessä - mutta toisaalta eivät välttämättä näe minua. (Kaarisilta ja puskat peittävät penkereen jolla seison.) Kuulen myös itse kaiken, mitä rannalla molskivat tai sillalla seisojan sanovat.

Yleensä tilanne etenee seuraavasti:

Dami/keppi/laudanpala lentää jokeen ja koira hyppää perässä aiheuttaen molskahdusken, joka saa tappajahaita liikaa katselleet rannalla olijat heräämään:

-mikä se oli??????

-mikä?

-no tuolla noin, kato nyt mikäsiellämeneemikäseonapuamitäihmettä?

- joo,nii just!!! Mikä toi vois olla???

Kun, päästään arvausleikkiin nimeltä "mikä siellä joessa menee", niin yleensä ensimmäisellä kerralla se on majava. Toisella damin heitolla porukka huomaa, että se onkin koira tai ainakin majava, joka noutaa. Kolmannella kerralla joku huomaa, että siellä on muuten ihminenkin, ja sitten he jäävät tuijottamaan, kun loch nessin labradori ui ja hakee damia. Mikä heitä yleensä varmaankin kiinnostaisi yhtä paljon kuin kasa kiviä.

Joskus vaihtoehtoisesti myös joku tarkkasilmäinen lapsi huomaa koiran ensin ja huutaa kirkkaalla äänellä "äitiäitiäiti, tuolla menee majava/koira/valas/dinosaurus/hirviö. Taannoin olin kuulevani jonkun melko pienen lapsen arvaavan loch nessin hirviötä.

(Siitä tulikin mieleen, että mitä jos liimaisin hain selkäevän muotoisen liuskan Ikaroksen selkään. Tai poronsarvet päähän. Siivetkin voisi olla hyvä vaihtoehto. Ja siitä sitten heittämään damia kohti uimarantaa.)

Toistaiseksi olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, sillä kun itse kävin viimeisinä hellepäivinä uimassa, niin kukaan rannallaolija ei ainakaan huutanut, katso äiti tuolla menee valas.  Mutta, sitä päivää odotellessa...

(Kuvasaaste: HUPS, koira yliajettu)

Voihan sukka!

Oli taas yksi koiranomistamisen hupaisia hetkiä eilen, kun heitin omalta pihalta sulilla/sukilla täytetyn villarukkadamin katajan ja pensaiden yli näkymättömiin yhteiselle pihalle. Lähetin Ikaroksen hakemaan, ajattelin tehtävän olevan äärettömän helppo. Koiraa ei kuitenkaan kuulunutta takaisin, ja näin välillä puskien läpi kuinka se juoksi päättömästi ympäriinsä siellä pihalla puiden alla. Sitten koira katosi näkymättömiin, ja alkoi kuulua samanlaista ääntä, kun orava pitää kiivetessään pitkin puun runkoa. Siinä vaiheessa koirakin alkoi mölistä jotain.

Ajattelin, että hempura, nyt siellä on joku orava puussa, ja menin katsomaan. Mutta orava olikin Ikaros joka yritti lievästi sanoen säälittävästi kiivetä männynrunkoa ylös, ja pomppi välillä kohti oksistoa kuin terrieri konsanaan.

Voi koiraparkaa - tulin nimittäin vahingossa heittäneeksi sen damin korkealle oksiin, eikä koira sitä sieltä tietenkään saanut. Yritys oli kyllä hyvä, mutta labradorista ei ole oravaksi, ja sain itse liittyä hyppijäksi saadakseni mötikän alas. Ja taas oli naapurin sedällä viihdykettä, kun ihminen ja koira hypivät vierekkäin männyn alla ja himoitsevat jotain, joka näyttää steroideja popsineelta hikisukalta, johon on törmännyt varis.

Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin, sain damin hetken kuluttua pudotettua, ja koira nappasi sen suuhunsa näyttäen sitä minulle tyytyväisenä - tehtävä suoritettu!

Noutovideo

Tuli kuvattua Ikaroksen noutoa, kun oli hyvä vauhti päällä uimareissun jälkeen. Joskin vähän koiralla tahti hiipui sillä välin kun kävin pyytämässä miehekkeen kuvaamaan.  Vesihepuli yhdistettynä noutamiseen oli hassua:)

Videosta näkyy kivasti tuo rivarin piha. Se on kyllä kiitettävän iso, toivottavasti ei tarvitse muuttaa lähiaikoina. Vastaavaa kun voi olla vaikea löytää.

Pyörälenkillä ja juoksemassa

Kävin ensimmäistä kertaa Ikaroksen kanssa pyöräilemässä pihatien ulkopuolella, ja ihan hyvin meni. Koira ei kiskonut, pysäillyt tai riekkunut, vaan meni siivosti vierellä. Vikinää ja kitinää tosin kuului kyllä, kun ohitimme hieman kiertäen saksanpaimenkoiran taluttajineen. 

Matka oli vain Siwalle ja takaisin, ehkä sellaiset 600m.

Pyöräkokeilun jälkeen, parin tunnin päästä lähdimme lenkille, ja sain päähäni hölkätä. Edellisenä päivänä kun päätin loppumatkasta hölkätä ja yllätyin kuinka jaksoin loppumatkan kotiin väsymättä. Halusin sitten tällä kertaa kokeilla kuinka kauan oikeastaan jaksan tasaisella maalla hölkätä. Varsinkin nyt kun pidin melkein kaksi viikkoa taukoa kaikesta raskaammasta täydellisen lihasburnoutin takia. Lomailu vaikutti kyllä melkoisesti ja juoksukyky parani. Tosin, mäkisellä pururadalla olen jaksanut muutenkin vetää säälittävät n. 8 min putkeen ja suunta ei siitä voi olla kuin ylös. Tosin, kuka normaali ihminen oikeasti jaksaa kovin pitkään nousta niitä mäkiä...

Yllättäen tasaisella maalla juokseninen ei tuntunut  väsyttävän ollenkaan, ja sitä vaan jaksoi ja jaksoi, kunnes olin kiertänyt koiran kanssa koko lenkin ympäri. Hölkkää siis kertyi parisenkymmentä minuuttia, eikä Ikaros siitä kovin edes väsähtänyt.

Ikävä kyllä alaselkä alkoi hieman kipuilla, ja palasin taas melko pian maanpinnalle. Juoksemiset olisi paras hoitaa siellä pururadalla, vaikka kuinka tekisi mieli päästä helpommalla tasaisella asfaltilla. Mutta, pyöräilyä varmaan tulee harrastettua enemmän esim. vaikka aamuisin, jos pitää jonnekin lähteä ja jättää koirat yksin.

Näyttelypuudeli

Paitsi, että näyttely ei ollut näyttely, vaan match show, ja puudelikin oli vain puunattu ja tuunattu lapinkoira...

Homma alkoi luonnollisesti ilmoittautumisella:

(Huomatkaa kuinka Tekla löytää rapsuttajan heti ilmoittautumispöydän luona, ja parkkeeraa häikäilemättä ns.  tavaramerkkiasentoonsa välittömästi uiden vaivattomasti parrakkaan sedän liiveihin...)

Seuraavaksi näytin, miten koiraa esitellään:

Ja sitten odoteltiin ja kytättiin muita:

 Ja vähän myös rapsuteltiin välillä laiskiaista:

 

Alkoi se Teklan kehäkin joskus:

 (oma suosikki oli kaunis husky)

(Kuvat miehen isän ottamia)

Öhmmm, sain jonkun päähänpiston viedä Teklaa mätsäreihin. Syykin taisi olla lähinnä uteliaisuus, ja koirien sosiaalistaminen, eikä niinkään näyttelytaitojen esittely. Anoppikokelas tuli mukaan, ja lopulta meni kehäänkin, kun on välillä haaveillut Teklasta ja näyttelyistä. (Tekla on aina kyllä niiiin mummun mussukkaa, että oksat pois) Ikaros sai istua sivussa, koska olen hukannut jonnekin sen rokotustodistuksen ja rekisterikirjan.

Tekla on siis todella harvoin massatapahtumissa ns. "ihmisten ilmoilla", ja sille nyt ei ainakaan ole opetettu mitään seisomisia. Itsehillintäkin on niin ja näin, ja tälläinen tapahtuma, missä on koiria ja vielä haukkuvia sellasia sai kyllä meidän junttilan kiljukaulan kimittämään vähän väliä. Aina kun ajattelin sen rauhoittuneen loppuajaksi, niin ei - taas jossain joku haukkui, ja pystykorva sinkosi kärppänä pystyyn mussuttaakseen takaisin. Ikaroskin välillä heräsi jostain koomasta Teklan hössötykseen ja mussutti oman osuutensa, kunnes tajusi, että mitäs hemmettiä, ei täällä mitään ole ja käänsi kylkeään...

Ei siis oltu mitään mallioppilaita, ja mietin jo mitähän siitä kehässä olemisesta kertakaikkiaan tulee. Olin ihan 100% varma, että ensin Tekla kiskoo yli-innokkaana vieruskavereita kohti, ja sitten kun kehää kierretään, niin se alkaa paimentaa tai vaihtoehtoisesti purkaa paimennusvimmaansa remmin repimiseen.

Mutta, valehtelematta leuka loksahti auki, kun koira rauhoittui (hämmentyi?) kehässä, ja seisoi ihan kivassa asennossa anopin vierellä. Ja, kun kehässä lähdettiin liikkumaan, niin koira kulki ihan nätisti siinä vierellä. Jopa rakenteen katsominen meni ihan ok, ja Tekla koira antoi anopin laittaa häntää selän päälle ilman, että alkoi kiehnätä tyyliin "mitä sä nyt teet???#" Kertaakaan ei hyppinyt tai kimahtanut - ennen kuin tuomari katsoi nauhoja ja mietti päätöstään. Siinä vaiheessa neidillä pimahti, ja se kiskaisi kiljahtaen sivulle. Juu, ei herunut punaista nauhaa. En tiedä olisiko muuten jopa voinut tulla, koska kilpakumppanin koirakin hyppi omistajaansa päin ja sähläsi hiukan sekin Tuomari myös heille jotain huomautti liian tiheästä namin antamisesta. No, rakenteen esittely jäi meiltä vähän vähemmälle, niin eiköhän se ollut joka tapauksessa sinisen nauhan arvoinen suoritus...

Sinisten nauhojen kehässä Tekla vilkuili taakseen, kun seuraava tuli niin lähellä, kimahti pari kertaa poseeratessa, ja hyppäsi kerran päin anoppia. Istui myös kahdesti. Ei yllättäen päästy loppusijoille:-)

Olimme kuitenkin kaikki hyvin tyytyväisiä Teklan suoritukseen, joka tapahtui kaikkien  nollakokemuksella. Ei aiheutettu kehässä häiriötä muille, eikä suoritus erottunut muutenkaan mitenkään rumasti joukossa. Ei voi muuta sanoa, kuin Hyvä Tekla! Ollaan me vähän juntteja, mutta ei nyt nolattua itseämmekään erityisesti. Ja anoppikin oli aivan innoissaan mätsäreistä.