Kohdunpoistoja siellä, kohdunpoistoja täällä - ja erityisesti täällä....

Joo oh, kuten kuvasta - ja Killen ilmeestä voi päätellä, niin Mintulle on tapahtunut jotain - ja se jotain oli märkäkohdun poisto tänään päivystyksessä...

 Mmrmrmr maailma on paha paikka....

????

Parin viiikon sisällä ollaan miehekkeen kanssa huomattu, että Minttu on välillä haahuillut autistisen oloisena, ja arvelin sen johtuvan jatkuvasta kiimasta. Haahuilu alkoi ihan lievänä, niin että kissa nukkui mystisesti aina parvekkeen oven edessä ja makaili siinä tuijottaen sohvaa jotenkin poissaolevana. Kissan katseessa oli sellaista, mikä jopa hiukan huvitti, en suin surminkaan osannut ajatella, että se olisi kipeä, joten joke's on me....Muuten Minttu on kuitenkin lähipäiviin asti syönyt normaalisti, joskin paino on viime aikoina laskenut niin, että olen syöttänyt rasvaisempaa ruokaa. Laihtumisen olen siis olettanut johtuneen liian vähäenergisestä lihasta, moni kissahan laihtuu raakaruokaa syödessä.

Jossain vaiheessa, muistaakseni pari viikkoa sitten panin merkille, että kissa kusaisi useammin kuin, ja joi enemmän. Ei kuitenkaan siinä määrin, että ero olisi ollut niin erityinen entiseen, mutta muistan kuitenkin tietokoneella istuessani kerran ajatelleeni, että mitäh - taas se juo, taas se kusee.

Sitten katti, pari viikkoa sitten, kusaisi vaatekoppaan, ja ajattelin, että nyt se on alkanut merkkailla. Muita ohilyöntejä ei kuitenkaan sattunut ennen kuin muutamia päiviä sitten kissa kusi kahdesti ryijymaton. Pidin sitä yhä kiimasta johtuvana. Mutta samaan aikaan aloin huomata, että kissa vietti enemmän ja enemmän aikaa makuuhuoneessa pimeässä tai nukkui keittiön verhoissa. Siinä vaiheess kissa siirtyi jonkinasteiseen tarkkailuun, ja huomasinkin, että kissan korvassa oli mönjää. Arvelin käytöksen johtuvan korvasta, koska kissa raapi ja pudisteli päätään. Aloin laittaa Iksulta jääneitä antibioottitippoja ja Epi-Oticia, ja korva tosiaan parantui. Kissan käytös ei kuitenkaan palannut entiselleen, ja toissapäivänä huomasin karvaa kissan ulosteessa. Satuin myös näkemään sopivasti kattimaakarin harventuneen alapään turkin, niin kiinnitin asiaan huomiota, ja tajusin miten usein se nuoli alapäätään. Pidin oiretta kuitenkin edelleen kiimasta johtuvana. Kissan ruokahalu alkoi kuitenkin laskea, ja perjantaina päätin viedä sen päivystykseen, koska päässäni alkoi palikoita loksahdella, liikaa oireita ollakseen satunnaista muutosta.

Missään vaiheessa kissa ei siis muuttunut radikaalisti apaattiseksi, eikä ulkopuolinen olisi sitä pitänyt sitä kipeänä. Mutta, pikkuhiljaa huomasin niin paljon pieniä niitä satunnaisia poikkeamia, että yhdessä ne alkoivat kovasti huolestuttaa. Mikään oire yksistään ei noussut esiin, ja tänäaamuna kissa kieri taas näennäisen pirteänä lattialla jälleen kerran kiimansa kourissa. Tärkeitä ovat kuitenkin juuri ne pienet merkit: Minttu ei esimerkiksi ollut enää parina aamuna raapimassa kissahuoneen ovea ja mankumassa pois, vaan se makoili pimeässä penkin alla häntä heiluen yms. 

Perjantai-iltana oireita pohdittuani oivalsin, että kissalla on todennäköisesti kohtutulehdus. Diagnoosina sitten oli kuin olikin märkäinen kohtutulehdus, jonka vuoksi kissa steriloitiin päivystyksessä. Nyt pahoinpitelystään närkästynyt neiti on jo juonut, pissinyt ja syönyt eli toipuminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Tekla meni kuitenin mummulaan, jotta riski koirien jalkoihin jäämiselle pienenisi, ja myös kiipeilytelinen on nyt kaadettu nurin ja kissatkaan eivät saa jäädä kahdestaan, ettei tikkejä riehuta auki.

Ja, mitä tästä opimme?

No, sen verran ainakin, että jatkuvasti kiimassa oleva narttu kannattaa steriloida ennen tulehdusta...

 Onneksi olin itse kuitenkin tietoinen jatkuvan kiiman tulehdusriskeitä, niin osasin lopulta ynnätä merkit ennen kuin kissa alkoi aivan näkyvästi olla sairas - vaikka huomattavasti nopeamminkin olisi voinut kyllä välähtää, olin vain niin täynnä Teklan sterilaatiota ja Iksun veriripulia, että en niin vahtinut kissoja. En muuten missään nimessä ole lykännyt sterilaatiota ihan huvikseni, vaan siksi, että Mintun kiiman takia kissojen taistelut ovat täysin loppuneet kun Kille saa Mintun alistettua. Toivottavasti luottamussuhde pysyy sterilaation jälkeenkin eivätkä kissat nyt ala nahistella, kun ovat ehtineet tulla tutuiksi...

Jotenkin vain ironista, että koira steriloitiin n. viikkoa ennen  osaltaan juuri kohtutulehdusriskin minimoimiseksi, ja sitten se onkin kissa, joka sen sai..

On nyt kyllä nyt silmät ja korvat täynnä steriloituja eläimiä, ja sitä, että syystä tai toisesta tämä joulunalunen vaikuttaa olevan mystisesti SE aika vuodesta, jolloin elikkoni kuolevat tai sairastuvat eniten. Viime vuonna kuolivat gekko ja vihervesiagama, tänä vuonna sitten kissa ja toinen yritti jo parhaansa että päästäisiin jälleen samoihin lukemiin.

Jos jotain kiinnostaa mitä maksoi, niin kustansi 219e, eli ei nyt kamalan paha ottaen huomioon, että kissalta otettiin verikokeita, oli lauantai ja päivystys kuitenkin.

Mutta iloisempiin aiheisiin: alla melkein onnistunutta potrettia sohvalla makoilusta.  Oli niin suloista yhteislöhöilyä pennulta ja entiseltä koiranpelkääjä-Killetä, mutta koira hyppäsi heti koivillen, kun mieheke haki kameran, ja samalla kissa alkoi näyttää siltä, että jos se saisi tuosta hurtan pullosta kerrankin päin näköä, niin joltakin lähtisi henki. Päädyin sitten pitämään pannasta pennun aloillaan ja siitäkös se vasta riehaantui pullonsa kanssa:

Ikaros osaa myös hoitaa monta asiaa samaan aikaan, vaikka miesten putkiaivoista paljon puhutaankin:

Yllättävää miten paljon pieni noutaja voi noukkia leluja suuhunsa, ettei kaverille jäisi yhtään.