Lähdin tänään bussilla keskustaan Teklan kanssa, ja matka oli sille ensimmäinen julkinen kulkuväline-kokemus. Hiukan mietitytti, että hihkuuko meidän hyperaktiivinen ja huonohermoinen vinku-iitu koko matkan, mutta ei - se nousi nätisti linjuriin, meni heti maata jalkatilaan ja nukkui pää penkin alla koko matkan.
Torilla maalaiskoira oli hiukan pöllöhtänyt, ja sitten pian alkoikin tolkuton vetäminen ja hajujen perässä kohnotus. Pari koiraakin tuli vastaan ja hurtta ei tainnut edes tajuta niitä, kun meni nokka maassa silmät kiiluen...
Lekurilla kaikki meni ok. Lääkäri ei oikein ollut halukas sanomaan mitään kovin tarkkaa arviota lonkista ja kyynäristä, mutta arveli että kyynärät on oikein hyvät ja lonkista ei varmaankaan tulisi B:tä huonompaa. Mutta, sen näkee sitten mitä todellisuus on, kun tulokset tulevat kennelliitolta. Ihan kiva nyt kuitenkin tietää, että ei ole E-D-lonkkia yms. jotka pamahtavat rasituksesta ennen kuin koira täyttää viisi:-)
Teklan lievästä ylipainosta painosta huomauttivat myös sekä lääkäri, että hoitaja. Eloniloa olikin kertynyt 18.1kg ja hiukan pulska hurtta kyllä on. Ei nyt mikään silmiinpistävä makkarapötkö, mutta ei ne kylkiluut kyllä tunnu erityisen helposti, laihempikin voisi olla. Jotenkin sitä on vaan syöttänyt kesän jälkeen enemmän, kun silloin 3kk suolistovaivojen aikana koiran kasvu hidastui ja se alkoi laihtua melko reippaasti.
Kotona neiti nukkui aluksi ja alkoi sitten herättyään läähättää ja piipittää tuskissaan/mömmöspäissään. Melko surkeaa oli ja on edelleen - ja kyllä se koiran katseleminen aiheutti "hippasen" syyllisyyttä, kun tuo sterilointi ei kuitenaan ole mikään ns. pakollinen toimenpide. Halusin kuitenkin pelata varmanpäälle, kun Ikarosta en aio välttämättä muutamaan vuoteen leikkauttaa ellei se kasva yliseksuaaliseksi. Veljelleni koirille tuli aikanaan jo rakkauslapsia ja takaraivoon on jäänyt se, miten niin oltiin varmoja, että ei käy vahinkoa, vaikka on narttu ja uros samassa taloudessa. Ja ei ne rotwailerin ja seefferin pennut nyt välttämättä olleet se nerokkain yhdistelmä.
Kaipa tämä on myös pientä ennakointia. En voi tietää millaisissa varoissa olen kymmenen vuoden kuluttua, kun Tekla alkaa olla eläkeläinen. Kohtutulehdus on kuitenkin vanhalle koiralle riski ja samoin nisäkasvaimet. Mieluummin siis nyt suunnitelmallisesti sterilointi, kun koira on nuori ja saa siitä parhaan hyödyn irti.
//
Lähtiessäni suljin Ikaroksen makkariin, laitoin Iksun pedin eli viiden myttääntyneen lakanan poimuihin nappuloita, täytin nappulalla pienen limupullon, annoin purukengän ja heitin kaikki lelut perään. Suljetun oven eteen laitoin vielä portin. Ja lähtiessäni luonnollisesti suljin kissahuoneen oven ja eteisen oven. Varmuuden vuoksi tein vielä olkkarista pienen koiran kestävän.
Palatessani totesin, että pikkuhoudini oli kuin olikin murtautunut ulos linnoituksestaan, avannut kaikki muutkin ovet, rääppinyt eteisestä kengät + tyhjät limupullot pitkin kämppää, kaivanut hiekat pois kissanhiekkalaatikosta, pemottanut muutenkin kissahuoneen pyykkitelineineen sen päiväiseen kuntoon ja käynyt luultavasti myös ruokakaapilla syömässä itsensä ähkyyn. Pienellä labradorilla ei ollut aika käynyt pitkäksi!
Eihän tässä uskalla jättää sitä enää yhtään yksin, sehän voi vielä avata ulko-ovenkin ja sitten katoaa kissat, koirat ja hyvässä lykyssä vielä tavaratkin. Täytyy keksiä jokin lukkoviritelmä ennen kuin koko lauma on hukassa..
//
Potilas:
Hintaa tälle lystille kertyi yhteensä 413e.
PS. Ikaros päätti eilen totuttaa itse itseään riistaan nappaamalla suuhunsa jonkun talitintin siiven takapihalta. Näin, että se jotain lussutti, ja kaivoin sen kitaa odottaen käpyä tai kaarnanpalaa. mutta ehei, siivenraatohan se siellä suussa muhi. Nami nam!
Onpa potilas surkean näköinen. Hauskaa kumminkin, että ovat kehittäneet tuommoisia läpinäkyviä tötteröitä. Semmoisia en ole ennen nähnytkään.
ReplyDeleteKyllä minä uskon, että tuo sterilointi oli viisas ratkaisu, jos ette kerran Teklalle pentuja toivo.
Meidän Usma on ollut näiden ensimmäisten juoksujen
aikana niin huonovointinenkin, että saatamme mekin sen
leikkauttaa, kunhan se on pentueensa pyöräyttänyt.
Mä olen muutamaan otteeseen jo eksynyt ihastelemaan blogisi kuvia! Aivan ihania! :)
ReplyDeleteSterilointi on ehdottomasti viisas toimenpide. Suurempaa syyllisyyttä tuntisi varmasti, kun katselisi kohtutulehduksen takia tuskissaan oleva koiraa. Ensimmäinen labbikseni ei steriloitu. Se sairastui 11-vuotiaana kohtutulehdukseen, jonka takia koira sitten lopetettiin. :/
Suosittelen laittamaan ovenrivat toimimaan toisinpäin eli että aukeaa ylöspäin. Toimii aika monelle koiralle.
ReplyDelete