Tässä pari star-war henkistä kuvaa kotiutumisillalta:
Hyvin on nyt mennyt, vaikka ensimmäinen ilta oli kyllä vaikea, kun koira inisi, läähätti ja kyyhötti paikallaan tuskaisena. Mietin jo, että pitäisikö soittaa päivystykseen, kun koira melkein huusi tuskasta - tai ainakin niin luulin. Taisi kuitenkin olla enemmänkin opiaatit asialla, sillä kun otin tötsän pois, niin hurtta koki ihmeparantumisen, meni maate ja alkoi nukkua...eikä ole sen jälkeen vinkunut pätkääkään. Nyt menisi jo melkein kuin ennenkin, mutta jatkuvasti saa tietenkin vahtia, että se ei raavi takajaloillaan mahaansa, mutta nuolemista se ei ole onneksi kovasti yrittänyt...
Miehekkeen äiti, eli Teklan "mummu" kävi toipilasta katsomassa ja halimassa ja heti parani koiralla mieli, kun se niin sitä mummuaan kovasti palvoo...
No comments:
Post a Comment