Pentumiitissä

 Hrrrrrr, mikä kaamea pakkanen, -24 näyttäisi olevan tietokoneen mittarin mukaan. Eilen illalla oli sentään "vain" -16C - ehkä se lämpö nousee tänäänkin päivälläkin samoihin lukemiin.

Eilen kävimme kuitenkin säätä uhmaten keskustassa pentumiitissä, vaikka kylmyys oli vähintäänkin hyytävä. Ikaroksella oli fleece, tikkivuorinen mantteli ja kaksi fleecevuorista marketin manttelia eikä herra olisi voinut näyttää enää koomisemmalta. En olisi oikeastaan halunnut niin kovasti lähteä pakkaseen, mutta pentua on vähän pakko sosiaalistaa, eikä voi jäädä odottelemaan niin kovasti näin talvisin. Viime miitistä oli kuitenkin jo aikaa, ja ei ollut eskariakaan. Joululomalla porukka ei miitteile, joten seuraava miitti lienee vasta tammikuussa...

Lähdettiin siis bussilla keskustaan, jäätiin pois torilla ja käveltiin keskustan uuteen pieneen koirapuistoon. Puistossa otin kaksi löysää takkia pois, että koira sai huhtoa parisenkymmentä minuuttia. Sitten käveltiin läheiseen kauppaan lämmittelemään ja odottamaan miehekettä. (Siinä on semmoinen läpikulkukäytävä, josta vasta käännytään itse kauppaan, eli ei ihan vihannestiskille menty).

Ihan kivaa oli, ja Ikaros pysyi lämpimänä - mutta toivottavasti pakkaset kuitenkin nyt loppuvat....

PS. bussiin noustessa kuski tokaisi vaan koiraa vilkaisten, että: "älä päästä sitä sitten penkeille!" 

Niin, että ei koiraa penkeille? Mitä ihmettä? Tottahan minä aina hei istutan koiran viereeni katselemaan maisemia:-)

Kuski tuskin tarkoitti pahaa, kenties hän oli juuri kuskannut hyypiötä, joka oli laittanut koiran istumaan penkille, mutta alkoipahan vaan huvittaa kommentti. Ei se nyt mielestäni ole kovin tyypillistä, että koirat istuvat penkeillä. Ehkä sitten näytin niin maalaiselta kamalissa pakkasrytkyissäni, että piti minua jonain kulmakunnan alkkiksena tai maalaisemäntänä.

´
// 

Johtajuudesta:

Tänä aamuna oli mukavaa, kun olin unohtanut laittaa patterin päälle ja koko kämppä oli hyytävä. No problem, kun mies lähti töihin, niin koirat tulivat viereeni ihan kiinni ja makoiltiin sitten siinä kimpassa sulamassa ja tuhisemassa. Joskus Minttukin tulee kolmanneksi sängylle kierimään.

Toisinaan kylläkin näkee kohkaamista siitä, että jos koiran päästää sänkyyn, niin ne ottavat johtajuuden ja siitähän aiheutuu suurinpiirtein tuomiopäivä. Välillä jotkut koiraihmiset pari tekstiä luettuaan ja pureksimatta nieltyään päättelevät,  että koiran pyrkimykset sängylle ovat automaattisesti johtajuuden haastamista, dominointia ja tarvetta on vähintäänkin koirakuiskaajalle.

Omasta mielestäni nykyinen johtajuusajattelu on karannut hiukan käsistä, ja osaltaan on sen idea täysin hämärtynyt. Koira on kuitenkin koira, ei se voi ilman mitään ohjeistusta käsittää, että sänky on tasona (käyttöoikeuksien suhteen) jotenkin erilainen kuin ulkona tönöttävä kivi. Tai, kaipa se jotain eroa huomaa, mutta ei kuitenkaan voi käsittää, että juuri sänkyyn kiipeäminen on johtajuutta, kun taas pihakiven päälle kiipeäminen on kivaa, kun sieltä näkee maisemia. Sänkyyn tullessaan se haluaa vain mukavuutta tai nukkua laumansa kanssa. Täysin luonnollista käytöstä siis.

Jos sängylle tulo on aina ollut sallittua, ei se parin johtajuustekstin lukemisen jälkeen muutu dominoinniksi.  Jos koiraa sitten on kielletty menemästä sängylle, ja se yhä sinne tulee, niin kyse voi olla ihan vain siitä, että koira ei ole ymmärtänyt tai ihmiset eivät ole olleet johdonmukaisia, eikä se siksi välitä totella. Harvoin kyseessä lienee suoranainen johtajuuden haastaminen murinan ja ärinän säestämän.

Eli, mielestäni se, että meillä koirat saavat tulla sohvalle ja sängylle ei tee niistä laumanjohtajia. Korkeintaan meistä ihmisistä sotkuisia. Eivätkä koirat tule öisin meitä herättämään, koska ne on silloin aina "potkaistu" pois sängystä. Ihan yhtä hyvin kuin ne oppivat, että öisin nukutaan, oppivat ne, että öisin nukutaan vain ja ainoastaan lattialla. Vanhempi myös kysyy yleensä aamulla katseellaa luvan sopiiko tulla ja häipyy, kun sitä pyytää lähtemään.