Kämäiset koulutuskuvat jatkuvat!

Nyt kun ei taas ole muuta tekemistä, kuin räpsiä kuvia tai peuhata koirien kanssa, niin ajankuluksi yksi postaus lisää.

Mitään ihmeistä ei kouluttamisessa ole ilmennyt ja oikeastaan aika vähän olen jaksanut, kun on ollut kokeita ja tehtävien palautuspäiviä mukavasti. (Ohi on!)

Maahanmeno on nyt aivan upea. Ikaros menee todella napakasti takakautta maahan jopa liikkeestä, ja nyt olen saanut sen menemään sivullakin maahan. Maahanmeno seuraamisesta on tosin hiukan jäävä, eli sillä edelleen raksuttaa hetken ennen kuin hokaa, että sanoin jotain muuta kuin "seuraa."

Pillimerkeistä Ikaros osaa nyt myös istua pillistä.

Muutenkin Ikaroksen luonteesta voisi vähän kertoa:

Omasta mielestäni Ikaros on labradoriksi hyvin rauhallinen. Se ei ole koskaan saanut iltahepuleita, juossut päämäärättömästi pitkin pihaa tai riehunut hullunlailla. Enimmäkseen se sisällä makailee patjallaan mitä erikoisimmissa asennoissa, ja pihallakin se nuuhkii vain maata, ja jää istuen toljottamaan minua.

Koirien kanssa Ikaros tulee hienosti toimeen ja on rauhallinen leikkikaveri. Mutta samalla se on hieman arka, ja panikoi helposti, jos on liian isoja koiria. Ei kuitenkaan ole siis mitenkään arka, taitaa lähinnä vain pelätä, että jää jalkoihin. Pari pentumiittiä on tälläkin viikolla, että siinä mielessä muita koiria nähdään edelleen ja eiköhän se siitä iän ja koon myötä rohkaistu. Hyvä vaan,että ei nyt nuorena opi ihan himorajuja leikkejä ja sotke sitten aikuisena pieniä jalkoihinsa.

Koiriin olen pyrkinyt sosiaalistamaan urakalla, mutta ihmisten kanssa en ole ollut ihan niin ahkera. Tuleehan silti ihmisiin sosiaalistuminen ehkä enemmän luonnostaankin ilman mitään miittejä, mutta vanhemman koiran ihmishulluudesta viisastuneena olen hiukan rajoittanut kontaktia ihmisiin. Kaikenlaisia ihmisiä olemme tavanneet vauvasta vaariin, mutta olen pyrkinyt välttämään tilanteita, joissa koira kohtaa ihmisen ilman lupaani.

Aluksi emme siis juurikaan kohdanneet vieraita remmilenkeillä. Ikarosta silittää saivat vain luvan kysyneet ja minua ensin lähestyneet, ja sen ansiosta Ikaros ei vetänyt minua puhuttelevia henkilöitä kohti ja ei lähtenyt omasta pihastakaan, jos naapuri kulki ohitse. Mutta sitten Iksu alkoi käydä lenkeillä hiukan epäluuloiseksi ja annoin ohikulkijoiden  silittää Ikarosta enemmän ja antaa possunkorvia. Nyt pieni keltainen on huomannut kuinka kivoja ihmiset ovat ja tahtoisi tutustua niihin possunkorvien toivossa. Joten olemme taas pitäneet pientä etäisyyskuuria.

Henkilökohtaisesti harmistun siitä, miten vieraat ihmiset lähestyessään kumartuvat valmiiksi puhuttelemaan koiraa, jolloin koira luonnollisesti joutuu ottamaan kontaktin ennen minua. Ei aikaakaan, kun koira alkaa kuvitella, että on sen oikeus/velvollisuus ottaa tulijat vastaan. Mielestäni tilanteessa ei enää aina riitä se, että sanoo "älä silitä" ja ohjaa huomion itseensä, koska joka tapauksessa koiran takaraivoon jää se reagointi, ja se miten tuntemattomat kohdistavat huomionsa siihen ja sivuuttavat taluttajan. Se on hauskaa sitten, kun remmin päässä on aikuinen lihaskimppu, joka luulee olevansa vastaanottokomitea.

Kyllähän sitä tietää, miten koiran saa käyttäytymään nätisti vieraita kohtaan, mutta uppiniskaisten ihmisten ja sukulaisten koulutus se vasta hankalaa onkin:-)

Juu, mutta alla kuvaa TOKO-seuraamisen opettelusta ja vielä alempana "pikkujouluksi" hankitun puruluun ottoluvan odottamisesta.

Ikaros menee välillä hieman vinossa, eli pitäisi opetella sivulla menoa seinän vieressä, mutta ei vain ole seinää vapaana tarpeeksi...

Pieni keltainen odottaa katsekontaktissa - surkeasta ilmeestä voi päätellä, että alkaa jo suonet nykiä, kun nenässä on niin pirskatin hyvä haju!