Meillä on lattialla n. 10 erilaista matoa päällekkäin aivan sikinsokin, etteivät koirat raavi vuokranantajamme lattiaa. Ei riitä, että on yksi kerros mattoja, vaan niitä on oltava kaksi-kolme, etteivät ne lähde liukumaan. Lisäksi kaikki pistorasiat ja osa listoja on suojattu tuoleilla ja kenkätelineillä yms.
Arvatkaa miltä kämppä näyttää, kun kaksi vauhdikasta koiraa ruopivat päällimmäiset matot sikinsokin n. kerran tunnissa, vaaleat kissat kierivät tummilla karheilla karvamatoilla ja kämpässä välillä kuljetaan surutta kengät jalassa. Taustalla näkyy vielä sotkuista sotkuisempi kissahuone, jonne on heitetty kasaan kaikki koristetyynyt ja pyykit kuivumaan. Ja näyttää se kiilusilmäinen kissakin tuolillaan lojuvan...
Vaatekaapissa on varmaan kolmensadan eukenin edestä kermanväristä karvamattoa, ja sitä sun tätä on muutenkin sullottu säilöön. Aika radikaalisti siis koiranpennun tulo muutti kämppää, kun sisustus vaihtui kermansävyistä ja damaskikuvioisista sohvanpäällisistä sekä nahka- satiinityynyistä koirankusisiin halpahallimattoihin ja kaadettuihin huonekaluihin. Mutta semmoista se on se koirahullun arki :-)
Tässä Ikaros seuraa dami suussaan:
(50mm obiska ei ihan ole hyvä sisätiloissa kuvaamiseen, kun rajaa liikaa kuvaa...)
Alunperin otimme kuvia ulkona, mutta ne menivät ihan pipariksi, kun mieheke ei yhtään kuunnellut, kun käskin antaa kameran minulle, jos kuvat ovat tummia. Luulin, että mieheke ottaa kuvia manuaalilla, mutta kiekossa olikin automaatti päällä, ja about kaikki kuvat olivat kuin yöllä kuvattuja sinisiä pläjäyksiä. Yritin muokata paremmaksi, mutta kyllä ne oli aika menetettyä kamaa yhtä satunaista otosta lukuunottamatta, ja siinä näytin itse paviaanilta, kun olin monttu auki sanomassa koiralla "hae". Muutenkin ohjeistin ottamaan kuvia, joissa koira on lähdössä, ottaa damia suuhunsa, juoksee sen kanssa tai antaa minulle. Ja simpsalabim koira juoksi melkein kaikissa kuvissa ilman damia, niin ettei näkynyt kuin koira ja lumi. No, parempi onni ensikerralla:
No comments:
Post a Comment