Nome-treeneissä kuokkimassa

Käytiin ensimmäistä kertaa satakunnan noutajayhdistyksen nome-treeneissä tutustumassa toimintaan. Ikaroshan ei nyt vauvaikäisenä olen erityisemmin harjoitusmateriaalia, mutta halusin ihan vain mennä katsomaan ja tutustumaan - ja onhan sitä tulevaisuutta ajatellen kiva sosiaalistaa pentua tilanteisiin, joihin se joutuu vanhempana.

Koska maailma on pieni, niin samoissa treeneissä oli samassa TVA:n eskariryhmässä käyvä labradori omistajineen, miehekkeen tädin mies, joka on myös NOME -tuomari ja vetäjän vuosikas koira oli vielä Brien jälkeläinen. Hauskasti treenit ovat myös parin kilsan päässä meiltä, ja sehän on ainoa tämän tyylinen toiminta lähimailla, että hyvä lykky on käynyt kerta kaikkiaan.

No, miehekkeen tädin miehen läsnäolo nyt ei ollut yllätys, olisin ollut yllättynyt, jos hän ei olisi siellä ollut. 

Rehellisesti sanottuna odotin kaikkien muiden olevan keski-iän ylittäneitä metsästysharrastajia ja kokeneita konkareita metsästysvaatteet niskassa.  Suorastaan kauhistutti mihin olenkaan päätäni työntämässä ja ajattelin, että tälläistä "pikkulikkaa" katsotaan hiukan nokkaansa pitkin - mutta oikeastaan lähes kaikki paikalla olleet koirat olivat nuorehkoja, ja koulutukseltaan kesken olevia. Enkä edes ollut ainoa "pikkulikka" ja kukaan ei (toivottavasti) pitänyt tyhmänä, kun kokemusta ei ollut.

Ikaros sai osallistua damin hakuun, joskin hakumatka nyt oli ihan eri luokkaa kuin vanhemmilla koirilla. Hyvin se pikkumaakari lähti hakemaan n. kolmen metrin päästä, joskin dami lensin puolisenmetriä ennen minua pitkin mäkiä. Tein silloin kuten yleensä teen ja muutun patsaaksi, jolloin koira yleensä palaa ja hakee damin ja palauttaa sen käteen. Nyt oli vaan niin tohkeisaan, ettei meinannut saada damia noukittua lumesta. Ohjaaja kehoitti ottamaan ihan vaan suoriksi damin pois koiralta ja ystävällisesti ohjeisti, että jotta koira ei tuntisi painostusta, niin näin alussa se olisi palkittava ihan vaan jo omistajan luokse tulemisesta. En ole itse ajatellut asiaa painostuksena, vaan lähinnä oikean tavan opettamisena, mutta ymmärrän kyllä kun kokeneempi sanoo, niin kannattaa ottaa kullanarvoisista neuvoista vaari.  Painostuksena olisin itse ajatellut sitä, että koiraa aletaan damin hukkaamistilanteessa huutaa tai sitä käskytetään, pelkkää kehumattomuutta ja patsastelua olen ajatellut enemmänkin kilttinä muistutuksena "näin sinun piti toimia, suorita loppuun, niin saat haluamasi palkkion."

Siinä samalla kun ohjaaja kertoi näitä asioita, niin Ikaros lähti jo hetken pyörittyään hakemaan toista damia, mikä sitten pääsi jo minulle asti vuolain kehuin. Juu u- kyllä se ainakin noutamisesta pitää:-)

Sitten Ikarokselle tulikin kohtapian kylmä ja piti häipyä. Mutta melkein tunti ehdittiin mukana olemaan.

Katsotaan sitten keväällä, kun Ikaros on hieman isompi herra ja palataan paremmilla eväillä nome- treenien pariin, että mitäs siellä saadaan aikaan. Hulluahan se olisi olla niissä käymättä, kun ovat niin lähelläkin vielä...

Kuvaa vielä eiliseltä - mihinkään treeneihin ei pahemmin kameraa kannata mukaan ottaa:

Vika kuva: Onnistuin tallentamaan sarjatulella Iksun syvän hämmennyksen, kun naapurin terassin katolta pamahti alas varmaan tonni lunta järkytttävällä räminällä...