Koulutuksen edistyminen

Onpas hullua sanoa "koulutuksen", kuin olisin suurikin kouluttaja. Pikemminkin "kouluttaja".

Noutaminen:

En ole koskaan kouluttanut mitään noutamiseen liittyvää, vaikka elin yli kymmenen vuotta noutajan kanssa samassa taloudessa. Olen siis ns. pihalla kuin lumiukko. Teoriaa voi lukea niin ja niin paljon ja käyttää maalaisjärkeä, mutta ilman käytännön kokemusta kaikki on tietenkin hieman erilaista.

Nyt teemme lähinnä pelkkiä noutamiseen keskittyviä harjoituksia, joissa heittämisen sijaan vien koiran kanssa damin n. 15m päähän, palaan takaisin samaa reittiä, istutan koiran viereeni ja odotan hetken. Sitten sanon "hae" ja osoitan kädelläni koiran yläpuolelta suorassa linjassa. Kun Iksu lähtee (ja lujaa), kehun sitä, ja kun se ottaa damin suuhunsa, kehun sitä, ja kun se tulee nopeasti takaisin, kehun sitä. Teen myös pillillä kaksoivihellyksen palaamistilanteessa. Jos dami tulee käteen, kehun ja annan namin. Muuten pelkkä kehu.

Luovutusta olen nyt enemmän tai vähemmän treenannut erikseen, ja aina kun koira kantaa jotain, sitä kehutaan, ja aina kun se tulee näyttämään suussaan olevaa asiaa, sitä kehutaan. Kun sanon "kiitos" koira antaa minun ottaa esineen - jonka annan nopeasti kehujen kera takaisin. Yleensä kun koiralla on tylsää, niin se hokaa jonkun esineen ja tulee innokkaasti "paistattelemaan" kehuissa.

Ikaros selvästi pitää noutamisesta ja on nopea suorittaja. Mutta se on kyllä nyt todella vahvasti leimautunut damiin. Kokeilin joku päivä lähettää koiraa hakemaan damin lisäksi köysilelua ja puolimatkassa se pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua hölmistyneenä "huijasit, ei siellä mamma ole mitään haettavaa...."

Myös hallissa, kun yritin näyttää ohjaajalle Ikaroksen noutoa, niin Iksu sivuutti samaisen köysilelun ja haki sen sijaan hetkeä aikaisemmin herran suusta kaivetun kivenmurikan, jonka heitin samaan suuntaan.

Pilli:

Kaksoisvihellys on aika varma luoksetulo. Sillä jää kesken leikit ja melkein paskantaminenkin, kun on sinne takaraivoon mennyt ja ahneuskaan ei ole pahaksi.

Maahanmeno:

Nyt menee jo ok maahan takakautta. En ole vielä palannut taaksepäin opetuksessa, koska juuri kun ajattelin niin tehdä, alkoi koira mennä takakautta maahan. En ole sen nähnyt enää menevän hitaammalla tavalla istumisen kautta, toistaiseksi. Nyt on tosin maahanmenoa jo jankattu niin paljon, että koira yrittää ennakoida sitä, ja sana "istu" meinaa välillä jäädä huomiotta.

Teen joka päivä pari odotus-kärsivällisyysharjoitusta, joissa Iksu odottaa istuen tai makuulla lupaa ruuan syöntiin n. pari minuuttia. Hyvin se tuntuu jaksavan, että tuskin ihan kidutusta on.

Seuraava operaatio on saada maahanmeno kunnon liikkeestä...


Seuraaminen:

Ikaros on hyvä seuraamaan katsekontaktissa. Siis todella hyvä, suorastaan hämmästyttävä. Luulen, että se on sen tapa hakea vieraammassa ympäristössä hieman turvaa. Kun se ei tiedä mitä pitäisi tehdä esim. torilla ihmispaljoudessa, niin se siirtyy kontaktiin ja kokee sen parhaaksi tavaksi reagoida ympäristöön. Osaltaan on kyse myös ehdollistamisesta, kun sille on lenkeillä syötetty jos jonkinmoisesta ärsykkeestä namia, niin se aika usein siirtyy itse kontaktiin, kun vastaan tulee ihmisiä tai muuta kummaa.

Paikka toki hakee, välillä edistää ja välillä menee melko kaukana jalasta. Yritän parhaani mukana palkata vain oikeasta kohdasta, ja aika hyvin se hakeutuu siihen sivulle loppujen lopuksi. Kontaktin intensiivisyys on suurin plussa, paikka löytyy ajan kanssa. Naksutin olisi hyvä apuväline, pitäisi muistaa se ostaa, kun vanha on hukassa.

Perusasento:

Ollaan vasta aika alussa. Perusasentohan olisi varmaan fiksuinta opettaa ennen seuraamista, mutta kun Iksu seuraa nyt miellään, niin en saata sitä jättää huomiottakaan


Semmoista enimmäkseen...