Maahanmenosta 2

Olen nyt pari päivää antanut Ikarokselle puolet ruuasta maahanmenon harjoittelun yhteydessä. Tuloksista en tiedä, mutta nyt olemme siirtyneet harjoittelemaan jo pikkuisen paikallaan oloa, ettei koiralle muodostu sellaista käsitystä, että "maahan" onkin alas ja pomppaa heti ylös -liike. Teklalle kun menin opettamaan erikseen "paikka" käsimerkin - niin koulutuksessa vähänkin kun oli tohinaa,  pomppasi hurtta ylös ennen kuin ehti näkemään paikka-merkin. Kyllä se nykyään istuu paikallaan ihan pelkästä istumisestakin, ja jää paikalleen seuraamisesta yms. odottamaan, että palaan takaisin vierelle. Mutta alunperin se mukamas helppo tie paikka avusteen kanssa olikin vaikein.

Nykyään vanhemmalle käytetään enimmäkseen jonkinlaista "pysähdy ja istu paikallesi" käsimerkkiä ja toisaalta kun napsautan sormiani ja osoitan taaksepäin, niin koira peruuttaa ja jää kauemmas odottamaan. Ruokaa antaessa laitan hurtan joskus peruuttamaan kahdesti, se kun ei meinaa irrota lähietäisyydestä ensimmäisellä kerralla. Ja, johan raukka-parka kiljahtelee pomppien taaksepäin, kun ei kestä, että joutuu hiiiirirrrvittävän kauas herkkukipostaan. Se on se ruoka noiden karvaturriasten SE juttu...

Mutta siis Ikaroksesta:  maahanmeno sujuu nyt haparoiden ja paikallaan olo osittain itsestään ja välillä avusteen kanssa. (Kosketan kerran kevyesti selkää ja estän nousemasta samalla kun jatkan namisyöttöä.) Koko homma on tietysti epävarmaa, mutta itse mieluiten kasaan kokoon oikean liikkeen ja lähden varmistamaan sitä pikkuhiljaa. Juuri siksi, ettei koira jää kiinni maahanmenossa nyrkkiin tai muihin ylimääräisiin avusteisiin.

Tällä hetkellä ongelmana on se, että Ikaros tykkää hiukan varoa kultamuniaan siellä koipeliinien välissä, ja maahanmeno/istuminen tehdään verkkaisen harkiten:-) Koiruus myös yrittää etsiä minusta tukea ensimmäisen liikeen aloitukseen, ja jos ilme ei värähdä tai namikäsi ei jo alasmennessä lähde ojentumaan, niin liike jää usein kesken ja koira palaa istuma-asentoon napittamaan. Nyt on kyllä onneksi alkanut tajuta, että pitää mennä alas asti, ennen kuin annan namia ja Iksu suorittaa loppuun asti liikkeen hetken pohdittuaan.  Ja sitä ruumiinkielestä ja asennosta avusteiden hakemista esiintyy lähinnä kun seison koiran edessä. Harjoitukset olen tehnyt enimmäkseen istuen. (Pitäisi AINA muistaa vaihdella tasaveroisesti asentoja tai koira oppii istumaan vain eteen tai menemään maahan, kun itse istuu yms.)

Jos istun esim. rahilla, niin koira suorittaa paljon varmemmin, kun lukee kasvoiltani hyväksynnän. Tätä epämääräisyyksiin takertumista yritän karsia, koska kävipä erään kerran niin, että opettaessani Teklaa seisomaan tein harjoitukset aina samassa kohdassa. Ehdin sitten jo iloita, että nyt se oppi! Vaihdoin lopulta paikkaa, ja kun käskin koiran seisoa - niin se kipitti siihen harjoittelukohtaan ja meni sinne seisomaan ja vilkuili selkänsä yli kieli pitkällä, että annas nyt sittten namia. Hhehehe...

Iksu toteutamassa "maahan" käskyä ja paikallaan oloa: