Perusasento on edelleen vaiheessa - Iksu siirtyy jo yllättävän usein harjoittelun määrään nähden oma-alotteisesti sivulle, mutta koska paikka ei sillä ole selkärangassa, niin hommahan nyt on vähän mitä sattuu. Jos Ikaros tulee oma-alotteisesti sivulleni katsomaan, niin kaivan namin ja ohjaan oikealle paikalle. Mutta vielä ei ole itse mennyt tarpeeksi suoraan ja lähelle.
Kontaktiringissä alkoi hyvin, mutta sitten löytyi maasta jokin haju, jota Ikaros alkoi nuuskia jokseenkin maanisesti. Myös luoksetuloarjoituksessa herra alkoi nuuskia hyvin intensiivisesti samaa aluetta, ja piti useamman kerran huutaa koiraa. Tuli onneksi kyllä heti, kun huomasi, että mamma huutaa ja heiluttaa köysilelua. Mutta, olisi kyllä kiva tietää, mitä sinne muovinurmikko-mattoon ja hiekkaan on oikein hautautunut, kun yleensä pikkuherra ei ihan niin ole nenunsa vietävissä. Olen myös samassa paikassa usein seisovan kelpien pennun nähnyt monesti nuuskivan ja kaivavan kohtaa. Mikä lie hiirenraato siellä alla...
Ohitusharjoitukset: teimme tehtävän pareittain. Oman vastapuoleni en rotua ikävä kyllä muista, mutta se on sellainen nätti musta pitkäkarvainen suomenlapparin kokoinen "lampunharja" otsatukalla. Persoonaltaan erittäin innostuva ja remmissä jojoileva tyyppi, jolla on muita kiinnostuksenkohteita, kuin keskittyminen. Ohitustilanteessa sitten Ikaros kyllä napitti kontaktissa kivasti, mutta vastapuoli ei. Ohjaajakin taisi naureskella, kun vastapuolen koira äkkiä kiskaisi kohti Ikarosta sen selän takaa ja jojotti itsensä ehkä 20cm päähän pennun takaraivosta. Ikaroksella ei ilmekään värähtänyt, se vaan jatkoi hypnoottisesti matkaansa, enkä tiedä edes huomasiko se selän takana käynyttä hurttaa.
Hyppy: harjoittelimme myös hyppyä lauta-esteellä ja todistettiin nyt Ikaroksen innokkuus namin perään, kun pikkuherra loikkasi viimeisellä kerralla peräti kahden laudan yli kepeästi. Se on joutunut pomppimaan hangessa niin paljon, että ei tainnut enää tehdä heikkoa pari lautaa.
Luoksepäästävyys oli mielestäni hieman epämukavaa, vaikakin pakollista Tokoa ajatellen. Ikaros kyllä naantalin aurinkona paistatteli huomiossa, kun porukka kävi lääppimässä, mutta tilanne soti opetuksiani vastaan. Kun olen nimenomaan yrittänyt opettaa, että Ikaros tervehtii vieraita ihmisiä vain luvallani, ja inhoan sitä, kun kaikki tutut pyörätiellä yms kumartuvat moi sanottuaan heti koiran puoleen, ja saa aina niuhottaa, että anteeksi, mutta en antanut koiralle vielä lupaa ottaa kontaktia vieraseen. Ja onko ylipäätään pakko kumartua sen koiran puoleen lonkerot ojossa, kun se ei koirien kielellä muutenkaan ole kohteliasta:-)
No comments:
Post a Comment