Maahanmenosta

Kammoksun maahanmenon opettamista, todellakin! Siinä puistattaa lähinnä se, miten homma on ristiriidassa kaiken muun kanssa. Ensin opetetaan, että namia ei saa tavoitella ilman lupaa. Sitten opetetaan, että namia täytyy pyytää katsekontaktilla, vieläpä mahdollisimman intensiivisesti. Lopputuloksena yrittää turhaan saada koiran asettumaan makuulle namin perässä, ja hurtta muutaman kerran yritettyään lopettaa, asetuu istumaan ja alkaa tuijottaa silmiin. 

Niin kävi Teklan kanssa, ja sama toistui taas Ikaroksen kanssa. Luovutin lopulta ja keskityin muihin juttuihin ja jäin odottamaan koulutuksen alkua. Turha sitä stressata koiraa ja sekoittaa sitä, jos ei tiedä mitä tekee. 

Koulutuksesta sainkin hyvän neuvon. Tähän asti olen luullut, että ainoa tapa on vetää koiraa namilla makuulle, mutta itseasiassa käytetäänkin myös ns. hissiä, jossa nami viedään tassujen väliin ja koira saadaan peruuttamalla makuulle. Meillä se toimi paremmin, ja sillä tavalla tavallaan koiralle oli jo tarjottu nami tuomalla se sen luokse. Ikaros ymmärsi nyt tavoitella herkkua nyrkistä, ja se myös asettui makuulle aivopähkinää purressaan. Ja siitä homma lähti lopulta luonnistumaan.

Ensimmäisenä päivänä Ikaros oppi saamaan namin nyrkistä menemällä makuulle. Mutta siihen se jämähti, maahanmenoon tarvittiin nyrkkiä, eikä pelkkä maahan sana riittänyt. Tekla oppi aikoinaan maahanmenon, mutta se tarvitsi pitkään käsimerkkiä avuksi. Yritin nyt ehkäistä samaa ja päästä eroon nyrkistä heti alussa. Aloin etäännyttää nyrkkiä ja yritin saada koira menemään maahan ilman, että se on naama kiinni nyrkissä ja yhdistää maahanmenon nyrkin tavoitteluun. Palkkasin siis selän takaa toisella kädellä, ja vedin nyrkin heti pois, kun koira meni maahan. Niin Ikaros alkoi odottaa herkkua muualta kuin nyrkistä, ja vedin nyrkkiä pikkuhiljaa kauemmas ja kaemmas. Lopulta Ikaros meni epäröiden maahan pelkästä käskystä ja sitten oli bileet.

Muutamien maahanmenobileiden jälkeen hurtta nyt menee pikkuhiljaa varmemmin ja varmemmin maahan pelkällä käskyllä ilman naminyrkkiä. Onhan homma vielä hidasta ja hapuilevaa, mutta olen vain tyytyväinen, että päästiin eroon siitä nyrkin tavoittelusta heti alussa. Vaikka, tietysti voi olla, että nyrkkiin pitää palata, koska Ikaros menisi makuulle mieluiten istumisesta. Pitää aina olla tarkkana, että pikkuherra seisoo, eikä maahanmenosta muodostu istumisen jatkennaista...

/// Eilen, tiistaina oli pentumiitti uudessa koirapuistossa, jossa ei muuten kamalasti käy porukkaa. Koiria olikin aika paljon, varmaan 12kp. Menin miittiin bussilla, ettei miehekkeen täytyisi aivan älyttömästi kulkea kodin ja kaupungin väliä. Ja - ihan hyväähän se tekee pennulle kulkea bussilla ja mennä keskustan läpi. Varsinkin nyt pimeällä.

Huomasin kyllä, että Ikaros oli pimeässä hiukan hermostunut, vaikka ollaan käyty sen kanssa ulkona pimeällä. Kaupungin melukin oli aluksi jännää. Koirapuistossa Iksu myös epäröi hiukan, kun ympärillä juostiin ja pimeässä se ei nähnyt kunnolla juoksijoita. Kyllä se siitä pian meni ohi, mutta ihan samanlaista hulluttelua ei ilmennyt kuin päivämiiteissä.  Ja, kerran erään koiran alkaessa ulvoa jotain pusikossa, juoksi Iksu jalkoihini ja kerjäsi syliinottoa. Kun en sitten tietysti  ruokkinut pelkoa ja nostanut syliin, niin se jäi viereeni istumaan muutamaksi minuutiksi, kunnes wellssi pentu tuli kutsumaan pois. Muiden lähdettyä olikin Ikaroksella ja Welssi Aadalla aikamoiset kurapainit ja vastakumppani vaihtoi aika tehokkaasti väriä. Täytynee nyt useammin käydä keskustassa, että Ikaros pitäisi sitä arkipäiväisenä ympäristönä...