Kennelrehun auto sitten tuli ja meni. Lähitienoon koiraihmiset vaelsivat illan pimeydessä paikalle hyvissä ajoin, mutta kylmäauto sen sijaan saapui vasta aikataulussa mainitun poislähtöajan jälkeen. Siinä sitten kun puolisen tuntia istui autossa odottamassa näpit jäässä, niin eipä ollut muuta tekemistä, kuin kytätä muiden parkkipaikallaolijoiden puuhia: Viereissessä autossa oli joku vasikan kokoinen koira pelkääjän paikalla viihdyttämässä kuskia, ja koko auto heilui aina kun valtava hurtta päätti käväistä takapenkillä perse omistajan naamaa viistäen. Toiselle puolelle taasen ajoi paku, josta purkautui ulos irtolaisina seefferi ja gorgi. Hyvin oli koirat koulutettu, eivät lähteneet minnekään, mikä oli sinänsä hyvä, koska vieressä on motari ja kylän läpikulkutie. Koirat leikitettiin ja sen jälkeen ne istuivat pakun aukinaisessa takaosassa kun omistaja kennelrehun tullessa haki tilauksensa. Killittivät siinä kiltisti kuin pyhät lampaat, vaikka vähän hirvitti peruuttaa siitä avonaisen takaosan ohitse.
Pieni kateellinen osa minusta halusi puuskahtaa, että pitääkö tuonkin tulla lesoamaan hyvin opetetuilla koirillaan, mokomakin. Kenties kuitenkin pitäisi sen sijaan olla onnellinen, että kylässä asuu edes yksi, jonka koirat käyttäytyvät yhteiskuntakelpoisesti. Vastakkaisia esimerkkejä on nähty riittämiin. Suosikkini on naapuruston suursnautseri, joka lenkittää mielellään itse itseään pitkin pyöräteitä.
Mut juu. Kennelrehun auto sitten saapui paikalle, ja yllättäen autoissaan odottamista kiroilleilla ihmisillä ei enää ollutkaan mikään kiire lihatiskille. Ovet aukenivat kuin hidastetussa filmissä ja päät kääntyilivät kaikkien pohtiessa kuka tohtii mennä ensin. Ja, kun ensimmäinen uskalsi ottaa röyhkeimmän viitan harteilleen, niin porukka alkoi empien vaeltaa kuin zombilauma kohti rekkaa. Lihaa, lihaaa!!!
Kurvasin jonoon neljänneksi, koska rakkoni oli sitä mieltä, että jos lihaa ei ala sataa syliin piakkoin, niin pitää valita oman ja lehmänrakon välillä. Väkeä kyllä olikin sen verran, että jos olisin jäänyt kilttiin suomalaiseen tapaan odottelemaan, niin olisin saanut kusta kintuilleni. Taitaa kyllä Kennelrehu olla suosittu, kun meidä tuppukylkässäin asiakkaita taisi olla ainakin 15kpl.
Tilasin siis broilerinsiipiä, kauloja ja naudan rustoja. Yhteensä tavaraa oli hiukan yli 20kg, ja se mahtui juuri ja juuri pakkaseen. Joskin sen sinne saaminen olikin oma lukunsa, koska moottorisahan ja kirveen puuttuessa tavaran piti antaa hieman sulaa - ja sitten sain kynsiä laatat paloiksi. Toimituksen jälkeen keittiössä oli kaikialla sulanutta verta, ja näky oli melkoinen. Ehdoton lempihetkeni oli se, kun laattaa murtaessa hiuksiini ja naamaani lensi jääverta. Löytyipä roiskeita jääkaapin ovestakin...
Osa meni jääkaappiin ja osan laitoin heti sulamaan. Ehdin vielä illalla antaa Teklalle broilerinsiiven ja syötin sen sille toisesta päästä kiinni pitäen. Se on aina ollut ahne, mutta sen verran sillä on itsehillintää, että se pureskelee tavaran nätisti. Ymmärsi myös nopeasti, että ruoka pitää purra, kun kehuin sitä pureskelusta. Ikaroskin sai yhden siiven, mutta sen suoritus oli melkoista settiä, enkä tiedä tuleeko sen siivensyönnistä ikinä mitään. Hyvä, ettei siltä silmät tippuneet päästä, kun se yritti pää täristen imuroida siipeä kokonaisena kitusiinsa...
No comments:
Post a Comment