Saturday, April 30, 2011

Iltaiset riemurallit pellolla

Olin sairaslomalla jokusen päivän, ja nyt vasta alkaa olla normaalikunnossa (eli jaksaa viilettää kamera kourassa.) Miehekkeen autostakin hajosi kesken ajon raidetanko, ja minnekään ei päässyt ajamaan muutamiin päiviin. Mutta, hyvä kun ollaan edes henkissä ja auto päätti llaittaa pillit pussiin maalaistiellä, eikä "motarilla", jonne oltaisiin 30 sek myöhemmin kurvattu...siinä olisi jo satasesta kolmelle renkaalle pudotessa voinut joutua remottiin oma naamakin tai pahempaa.

(Noi kuvat on aika kaameita, kun säädin värit metsäkuvaa varten, ja en viitsinyt enää muutella mitään pellolla.)













Monday, April 25, 2011

Pellolla

Käytiin vaihteeksi 30km päässä vanhempieni luona ja koirat saivat juosta siellä pahimat hulivilit pois. Eikä ollut tuo heinäniitty niin mutainenkaan kuin lähipelto, joka ui kurassa.













 Ja tässä  urhea Ikaros mölyää karvat pystyssä heinäkumpareessa nököttävällä pahuudelle ....eli  kannolle.

  Ja tässä tuli jo pupu pöksyyn, kun kanto ei tajunnut lähteä lätkimään, vaan jatkoi uhmakkaasti tuijotustaan:
(Käytiin sitten joukolla katsomassa vaarallista kantoa ja löysimme sisiliskonkin)

Saturday, April 23, 2011

Uhmaiän kynnyksellä?



Ikaroksessa on pikkuhiljaa tapahtunut muutoksia, joista voisi päätellä, että äidin kultapojasta on kasvamassa nuori jästipää, joka tekee kaikkea paitsi sitä, mitä ihminen haluaa. No, vielä ollaan kaukana siitä, mutta ihan selvästi vauvasta on kasvanut nuori nulikka, joka tahtoisi jo vähän päättää asioistaan. Koipi nousisi mielellään metrin välein, ellei ihminen raahaisi väkisin eteenpäin vaikka sitten koira tulisi maaten perässä.

Ulkona on myös alkanut vahtimiseen taipuvaisen Ikaroksen mielestä liikkua kaikenlaisia mörköjä, ja jokaisessa vastaantulijassa asuu petollinen rosmo. Välillä hurtan pitää takapihalle mennessä ulvohaukkua ihan vaan varmuuden vuoksi pariin ilmansuuntaan, että ne möröt(tai varikset) ei vaan tule niskaan. Ja sitten, kun ihminen huutaa, että nyt naama kiinni ja hoida asiasi, niin köhkitään posket tutisten ja käydään kusella ympärilleen mulkoillen. (Kyllä ne möröt sieltä jostain tulee.)

Koirapuistossa kun käytiin viimeksi, niin välillä nulikka yritti nylkyttää paria koiraa, vaikka vielä alistuikin maan matoseksi, kun tuli joku ylempi hiukan nuuskimaan. Se tosin nyt on vielä silleen siedettävää, eikä pakonomaista, mutta ai jesus kun olin koiramiitissä ja sinne tuli narttu, jonka juoksut olivat loppuneet joitakin viikkoja sitten. Ikaros päivysti bullin hanurissa kuin olisi sinne ollut liimattu ja yritti jyystää oikein olan takaa. Ja sama homma, kun näimme Pilvin, jonka juoksut loppuivat jo aikoja sitten, oikein mukavan maanista nylkytystä, ja piti laitta nuori urho remmiin sen takia.

Keskittymiskyky on kadonnut aivan täysin ja taipparikurssillakin koira vaan pyörii nenä kiinni maassa ja vilkuilee muita koiria. Pari viimeistä kertaa on mennyt ihan penkin alle, kun koira on  muissa sfääreissä tajuttuaan että sillä on nenä ja pallit. (Viimeksi tosin oli pakko lähteä pois, kun oli niin kipeä olo, niin en tiedä miten se olisi pärjännyt yksilöohjauksessa.)

Ikaros myös reagoi laukauksiin hiukan epätoivotusti. Se ei säikähdä kovaa ääntä, mutta se alkaa mulkoilla metsää ja pöhkiä yrittäen ajaa pois kuvittelmaansa murtovarasta, joka paukuttelee pöpelikössä:-)

Tähän asti ollaan myös menty hienosti ohi pää punaisena huutavista koiristakin, mutta nyt on alkanut kiinnostus siirtyä namista takaisin laukomiseen, ja on tullut hyvinkin vaikeaksi ennustaa miten koira reagoi minkäkinlaiseen koirakohtaamiseen.

Eli kovasti pukkaa nyt päälle murkkuiän muutoksia:)

***
Muutoksia pukkaa ihmisillekin. Neuvottelut loppuivat ja miehekkeen irisanominen alkaa heti toukokuun alussa parin kk irtisanomisajalla. Itse olen vieläkin töissä, mutta en tiedä kuinka pitkään. Tuskin enää montaa viikkoa. Muualle muutosta ei olla mitään sovittu, katsellaan nyt rauhassa mitä tehtäisiin. Mutta, toki sitä harmittaa koirien metsässä juoksentelua katsellessa se, että ne voivat joutua asumaan jonnekin betonin keskelle, missä lähin juoksumaasto on koirapuisto...

Labradorin pikkunälkä

Ikaros päätti hiukan sisustaa ihmisten poissaollessa, ja kissatkin pöyristyivät moista sotkua:


 (Barrikaadit kaadettu)


 Keittiön siivouskaapista löytyi pikkunälkään sopivaa apetta.

Minttukin säikähti:




Myöhemmin Ikaros sisusti vielä oksentamalla tätä samaa tavaraa sekä kolme kaapista rosvoamaansa purukenkää matoille...

Friday, April 22, 2011

Kevätmetsässä












Nähtiin metsästyslinjainen Pilvi-lapukkakin metsässä ( tuli kuulemma kuudenneksi Pirkan Dameissa). Pistin tosin kameran pois kun oli kolme koiraa ja miehisyytensä viimeaikoina löytänyt Ikaros tehonykytti leikkikaveriaan niin, että piti laittaa hihnaan.

Thursday, April 21, 2011

Killen karkumatka



Kille säikähti näitä kuvia ottaessa kaatuvaa metallista puutarhatelinettä, joissa oli peltiruukkuja, ja jojotti itsensä irti remmistään. Ja sinne katosi kuin ns. pieru saharaan. Normaalisti en olisi huolissani, jos ulkokissan elämään tottunut kissa on pihalla, mutta nyt kyllä pelkäsin tosissani, että paniikkiin säikähtänyt Kille olisi juossut liian kauas osatakseen takaisin paikkaan, jossa on ulkoillut vain omalla pienellä pihalla. Tampereellahan kissaherra oli ulkonakin vapaana, mutta meille asuessaan on joutunut ulkoilemaan remmissä ja pihapiiri on sille ihan vieras.

Mutta, ennen kuin kukaan ehtii huolehtia, niin Kille palasi omia aikojaan karkumatkaltaan  jo saman päivän yöllä. Onneksemme se oli livahtanut naapurin terassin alle piiloon, eikä lähtenyt kilometrien päähän harhailemaan. (Menin ennen nukkumaan menoa vielä pihalla rapistelemaan nappulapussia ja maukumaan, niin sieltähän se retale hiukan epävarmana raahusti esiin ja luikki sisälle.

Nyt Kille onkin alkanut vonkua sitkeästi terassin ovella, kun on kerran makean matkan makuun päässyt...

Sunday, April 17, 2011

Aamulenkillä

Kivaa oli ja Tekla toi perskarvoissaan puolet metsästä takaisin....