Minustako puhutte?
No johan myrkyn lykkäsi. Ehdin jo iloita siitä, että kissat syövät jauhelihaa, ja raakaruokaan siirtyminen ei enää tunnukaan mahdottomalta. Sitten menin tarjoamaan enemmän vaan palapaistia mokomille, ja nyt ne huutavat sitä, eikä pelkkä jauheliha enää oikein kelpaa.
Täytynee löytää jokin halvempi totutusliha, koska ihan tosissaan kourallinen palapaistia maksaa melkein viisi euroa, ja se riittää tässä huushollissa ehkä päiväksi. Vaikka en ajattelekaan, että pitäisi päästä mahdollisimman halvalla, niin ei kaksi kissaa voi syödä kalliimmin kuin kaksi ihmistä.
Miehekekin naljailee jo, että olen kohta Isännän ja Koiran käytöskoulumateriaalia - siinä yhdessä jaksossahan hiukan vinksahtanu pariskunta oli käyttänyt jotain 50 000 puntaa labbismixiensä ruokaan.
****
Jotain ihmeellistä on tapahtunut: Kille ja Minttu ovat lakanneet kokonaan kähinöimästä, ja eilen seurasin kuinka ne istuiva kiipeilypuussa vierekkäin pesemässä toisiaan. Ennenhän niiden leikit päättyivät yleensä Mintun sihinään, jota seurasi pikkuneidin muilutus. Eiväthän ne koskaan ole tapelleet verissäpäin, mutta silloin tällöin homma meni överiksi ja karvat pöllysivät. Ilmeisesti Killen koko ja riehakkuus pelotti nurkkaan ahdistettua Minttua, ja se sihisi. Kille ei hyväksynyt sitä, että Minttu ei alistunut ja muilutti asennetta pois.
Mintun mourutauti kuitenkin on muuttanut asioita. Mourujaksoillaan se alistuu Killelle, ja on tietysti ihan mielinkielin. Nyt ihan normiaikanakin ne hyväksyvät toisena aivan eri tavalla, ja ilmeisesti niillä nyt on joku luottamus ja kauhun tasapaino.Minttua en siis aivan heti leikkaa, koska sen mourujaksoista on toistaiseksi korvaamaton apu kissojen välien muodostumisessa. Kohtutulehdus toki on riskinä, mutta eipä se muilutuskaan varmaan mukavaa olisi...
No comments:
Post a Comment