Mutta ensin voisi selventää sen verran, mitä tarkoitan raakaruokinnalla: parempi termi nimittäin olisi näin aluksi sekaruokinta. Suuhun vaan istuu sitkeästi sana barffi, mutta pyrin olemaan lipsauttamatta sitä, koska tosiasiassa en barffaa, sillä a) tulen syöttämään edelleen jossain määrin soseiden pohjana nappuloita ja b) en tule pitämään luiden osuutta yhtä korkeana.
Usein sanotaan, että raakaruokaa ja nappuloita ei saisi syöttää samaan aikaan, koska niillä on eri sulamisaika. Se on kuitenkin toisilta tahoilta kuitattu hevonkukuksi ja kallistun myös samalle kannalle. Siihen kuitenkin uskon, että erilaiset koostumukset voivat edesauttaa luun joutumista suoleen ja ripulointia. Jossain pienissä määrin. Mutta, jos syöttää luut ja nappulat eri aterialla, niin en pidä sitä kovin suurena vaarana, jos nyt rehellisiä ollaan.
LINKKI
Teklalle syötän nyt puolet ateriasta lihaa ja puolet turvotettua nappulaa. Tai puolet nappulaa ja puolet sosetta, jossa on kurkkua, salaattia, banaania, jauhelihaa ja lihanpaloja. Pikkuhiljaa vähennän nappulan määrää ja siirrän sen soseen pohjaksi. Normikoiralla viikko varmasti riittäisi muutoksen tekemiseen, mutta narttumme oli kesän ripuli-tylosin kierteessä, ja vieläkin se ripuloi satunaisesti. Varovaisuuteen on siis syytä.
Alunperin ripulikesän aikana pyörittelin mielessäni jos jonkinmoista syytä ripulille, mutta tulin lopulta haimatestien jälkeen siihen tulokseen, että koiralleni ei ehkä vain sovi prosessoitu hiilihydraattipitoinen ruoka. Kun vähensin ruokintakerrat kolmesta kahteen, ja aloin lisätä ruokaan öljyä, niin ripulointi väheni huomattavasti, kun suolen ärsytys väheni.
Liha on melko kallista, etten sanoisi. Jos siis ei halua siirtyä prosessoidusta teuraskurasta raakaan teuraskuraan (mitä pakasteautotkin myyvät) niin itsensä saa maksaa kipeäksi. Halvemalla toki pääsee, kun ei osta kalleinta kaupan pihviä, vaan on luova metsästää ja tarjouksia. Käytännössä pitää myös ostaa isompia pakkauksia, koska pienien kilohinta on usein euron-pari korkeampi. Porsaan ulkofilee on halpaa, mutta ok lihaa. Cittarisssa puolentoistakilon possun ulkofilee maksoi 7e kilolta, ja ostimme sitten sitä mieluummin kuin pieniä paketteja. Leikasin lihan siivuiksi ja laitoin osan pakkaseen. Samalla tein pakkaseen myös sosetta oscar jauhelihasta ja vihreistä vihanneksista. Kyseisessä jauhelihassa tosin lukee vain eläimille - enkä perustaisi koko ruokavaliota moisen mössön varaan, mutta soseeseen kelvannee proteiinin lähteeksi. Halpaahan tuo on, mutta veikkaan, että ihan hyvät katteet Oscar jauhelihastaan silti vetäisee.
Tässä kuvaa:
Ja Minttu maistelemassa possua:
Kille nirsoilee edelleen, mutta Minttu on alkanut syödä lihaa ilman piirileikkiä. Sen maha on myös kestänyt vaihdoksen oikein hyvin. Mitään suurta eroa katissa ei ole, mutta se tuntuu kyllä jotenkin olevan pirteämpi. Turkki on nyt oikein hyvässä kunnossa ja silmät ovat niin kirkkaan, että...
Kille sen sijaan kärsii nirsoilustaan ja on hieman ehkä väsyneempi. Se syö välillä lihaa, välillä ei maistu millään. Jotain sille on joka päivä pakko kuitenkin antaa, mutta nappulat eivät ole hyväksi. Kenties joudun sittenkin huijaamaan sitä sekoittamalla markettimössöön lihasosetta...
Mitään suuria muutoksia ei mielestäni ole ilmennyt, mutta eipä tässä nyt kaua aole raa'alal lihalla pelattukaan...
No comments:
Post a Comment