Friday, October 15, 2010

Suu vaahdossa osa 1: teollisen ruuan miinakenttä!

Jepulis. Olen siis loppukuusta, Kennelrehun tilauksen saatuani, siirtymässä raakaruokaan kissojen ja vanhemman koiran kanssa. Ikaros saanee vielä odottaa kokemuksen kertymistä, koska ei nappaa kasvuhäiriöt yms. Vaikka, jokunen nykytutkimus väittää jo, että  luustohäiriöt eivät sittenkään niin yksiselitteisesti aiheutuisi liian nopeasta kasvusta.


Ja miksi raakaruoka?

Liian kuiva ruoka aiheuttaa virtsakiviä kissoille. Toinen kissoistani ei syö kuin nappulaa ja toinen  suostuu syömään vain Sheba-kanaa, joka on käytännössä puhdasta hiilaria - joka puolestaan aiheuttaa jälleen virtsakiteitä. Ainoa tapa ehkäistä virtsakiteiden uusimista on raakaruoka tai ikuinen DL metioniinilla läträys ja s-o kiteiden välillä ramppaaminen.

Se onkin sitten oma lukunsa, että saanko edes lihamyllyn avulla kissat syömään märkäruokaan sekoitettua raakaruokaa, ja sitä kautta totutettua ne barffiin.

Ja syistä edelleen:  jos mietin, että itse söisin kaiken ruokani kuivapuristettujen nappuloiden muodossa, niin en voisi millään uskoa, että se olisi elimistölleni luonnonmukainen vaihtoehto. Samalla en uskoisi, että porsaanreikiä sisällön ilmoittamisessa ahkerasti hyväkseen käyttävä kaupallinen taho vilpittömästi tahtoisi luoda tuotteen, joka olisi kaikilta osiltaan mahdollisimman hyvä ja täyttäisi elimistöni tarpeen.

Eläintenruoka on kuitenkin pohjimmiltaan vain yksi kaupallinen tuote muiden joukossa; sen tarkoitus on tehdä voittoa  pörssiyhtiöille yms, joilla ei ole ns. luonnollista moraalia. Tämä perusasia peitetään tyypillisellä mainonnalla ja hienoilla sloganeilla, esim. "koirasi parhaaksi" tai "kissasi hyvinvoinniksi."

Välillä oikein naurattaa toinen toistaan käsittämättömämmät tuotteet: - yksi inhokkini on kissanruokien päättömät sisällöt, ja se, miten niillä vielä kehdataan tuotetta markkinoida ikäänkuin se huttuinen sisältö olisi hyväkin juttu. Vai miltä vaikuttaisi kissanruoka, jossa on jopa 4% lihaa tai "kanapatee ja vihanneksia." Patee kuulostaa varmasti hienolta, mutta kissan ollessa lähes täysin lihansyöjä, niin miksi sille valmistetaan ja syötetään ruokaa, joka on enimmäkseen hiilihydraatteja, hehkutusjäännöstä ja vettä? Kanapatee vihanneksilla onkin tarkemmassa tutkiskelussa vihannespatee kana-atomilla.

Nykyajan teollinen ruoka yhdistettynä ihmisten tietämättömyyteen on täysin vastuussa kissojen virtsakikiviongelmista, allergioista, liikalihavuudesta ja diabeteksestä sekä munuais -ja maksasairauksista. Suurin osa marketin kissanruuista vastaa pahimman sortin roskaruokaa, ja pilaa kissan kuin kissa elimistön. Monille ei kuitenkaan jää mitään vaihtoehtoja: keskiverto kotikissa, jolle on heti pennusta asti syötetty nappuloita ja suolaista kissanruokaa ei usein kertakaikkiaan vain suostu syömään mielestään mautonta kamalaa raakaruokaa. Kissat kun eivät usein tunne nälkää tai janoa samalla tapaa kuin vaikkapa koira, jolloin lopputulos on mahdoton yhtälö: kissan elimistö ei kestä kovin hyvin syömättömyyttä - mutta se ei oikein kestä teollista ruokaakaan. Tilannetta voi toki parantaa ostamalla eläinkaupasta ruokaa, mutta siinäkin piilee ansa, koska tosiasiassa myös osa eläinkaupan sapuskasta on vain suuria lupauksia kauniimmassa paketissa -  erityisesti Hills sekä RC ovat onnistuneet brändaamaan itsensä suosioon, joka ei johdu tuotteiden hyvyydestä, vaan mainontaan käytetyistä hilloista sekä hermoon osuvasta erikoistuotevalikoimasta. 

RC on myös ymmärtänyt sen, että saamalla kasvattajat puolelleen, he saavat koirat pennusta lähtien käyttämään tuotteitaan. Siksi RC kosiskelee kasvattajia sekä näkyy ja kuuluu  lehdissä  yms.  Näin markkinoinnin opiskelijan silmin RC on oikea markkinoinnin klassikko ja menestystarina. Tuote itsesään ei ole välttämättä keskivertoa kummempi sisällöltään, mutta sen ympärille on onnistuttu rahalla ja taidolla luomaan niin vahva imago, että merkki myy jo itse itseään.

Osa  menestystä ovat myös klinikkatuotteet....

Eläinääkärit ovat omalla tavallaan osa teollisten ruokien bisnestä  sillä yrittäjinä he ovat  omaksuneet tietyn ammatinharjoittamistavan, ja tähän ammatinharjoittamistapaan kuuluu suositella ratkaisua asiakkaan ongelmaan, niin että se ratkaisu löytyy sieltä klinikan valikomasta. Kyse on maailman vanhimmasta tavasta harjoittaa kauppaa - enpä ole vielä törmännyt lääkäriin, joka sanoisi, että tilaapa ulkomailta tätä omaa tuotettamme parempaa ruokaa. Enkä edes usko, että kaikki lääkärit ovat koskaan katsoneet mitä lekurilla myytävät tuotteet sisältävät, koska tarjolla ei käytännössä ole juuri vaihtoehtoja. Varmasti suurin osa heistä myös luottaa siihen, että tuotteet ovat hyviä - ovathan ne laajalla käytettyjä ja hyvin suosittujakin.  Lääkärit keskittyvät lääkitsemään ja diagnosoimaan, he eivät ole eläinten ravitsemusterapeuteja.

 Lääkärit tekevät myös varsinaisen eläinten hoitamisen puolella bisnestä teollisen moskan jälkivaikutuksilla; virtsakiteet, allergiat yms. Jos ihmiset ruokkisivat elukkansa oikein, niin lääkäreiltä katoaisi puolet potilaista. Ehkä se on siis vain hyväksytty normi, että kun tuotteet toimivat, eikä pidemmällä välillä ole todistetu haittoja, niin ole ole väliä, että  ruokien kanssa on usein menty sieltä, missä aita on matalin.

Ei toki ole olemassa mitään eläinlääkäreiden ja ruokateollisuuden ilkeää salaliittoa, eikä se oma vakiolääkäri hiero käsiään yhteen, että - sainpas nyt taas yhden säkin moskaa myytyä. Mutta, ruokia ostaessa olisi hyvä ymmärtää, että kaiken yksityisen eläintenhoidon, ja ruuan takana jylläävät isommassa mittakaavassa voittoa tavoittelevat ns. kasvottomat markkinavoimat. Kyse ei siis ole maailmanparannuksesta, vaan katteista ja kuluista.

Hyvänä esimerkkinä tästä markkinavoimasta toimikoon RC:n kissan virtsakideruoka, jota ostin asiaan perehtymättä kamalassa hädässä, kun kissani makasi rauhoitettuna klinikalla ja lääkäri kertoi sulatusruuan olevan käytännösssä ainoa kissan mahdollisuus pysyä hengissä tulevaisuudessa. Kotona sitten vasta katsoin mitä se ruoka sisälsi....

Eniten tuote sisälsi hiilihydraattia:  RIISI oli listalla ensimmäisenä - ja vaikka kuivattu siipikarjanliha oli toisena, niin kaikki sen jälkeen oli maissia tai maissigluteenia sekä ravinneaineita yms. Verrattuna syöttämääni lihaisaan Acanaan oli paljon arvostettu RC oli käytännössä rehua. Sitä samaa rehua, joka niitä virtsakiteitä aiheuttaa. Erona tässä rehussa oli vain se, että siihen oli lisätty DL metioniinia ja magnesiumia. Kyseisiä aineita saa ihan itsenäisesti apteekista ilman reseptiä, mitä tosin lääkärit eivät juuri mainosta, koska he tykkäävät saada kaupaksi näitä myymiään kuivaruokia eivätkä pelata dl:n hankalien annosteluiden kanssa.

RC:n virtsakideruoka oli siis käytännössä keskivertomarkettikamaa, johon oli lisätty virtsaa happamoittavaa ainetta. Ja tämä lysti maksoi sen verran, että en ihmettele millä RC rahoittaa kattavan mainontansa ja klubinsa yms.


Myös RC:n koirien suolistoruoka oli melkoista bulkkihiilaria johon oli vain lisätty muutamia sulamista helpottavia aineita. Onko lopulta kovin mukavaa, että herkälle suolistolle tarkoitussa ruuassa on  vehnää... joka tosin mainonnan mukaan on valittu helpon sulavuuden takia.

Ja ne RC-roturuuat: LINKKI
  
Toisaalta en luota enää mihinkään sisällysluetteloiden lukuihin, en edes palvottuun Acanaan, koska käytännössä prosenttilukuja rukataan lähes poikkeuksetta valmistusprosessien mahdollistamalla kikkailulla, joilla saadaan esim. lihaprosentti ylemmäs tai kasviprosentti alemmas. Liha voidaan esim. jakaa kahteen osaan, kuivalihaan ja tuorelihaan. Tuoreliha kuivataan ennen sapuskaan liittämistä, mutta se saatetaan kenties ilmoittaa tuoreen lihan painon mukaan. Siten saadaan vaikuttamaan tuote lihaisammalta. Katsokaapa vaikka joskus lukeeko ruuan sisällyksessä ensin kuivattu liha ja sitten tuoreena sama liha uudelleen - ja miettikää, mikä on todellisuudessa motiivi ilmoittaa liha tuoreena? Välillä mietityttää myös se kanalihajauho ja kanarasva - mahtaako kyseessä olla samanlainen kikkailu painon kanssa, mene ja  tiedä. Myös maissi ja maissigluteeni on suosittu yhdistelmä - en yllättyisi, jos sekin olisi vain tapa peitellä sokerin osuutta tuotteessa. Pilkkomalla sokeri, eli käytännössä hiilari, osiin, saadaan ne rehut sisällysluettelossa alemmas....

Eli, joka tapauksessa koiran ja kissanruokateollisuus on täynnä humpuukia, ja jopa edesvastuuttomia ruokia BHA lisäaineineen. Jos haluaa syöttää oikeasti hyvää nappulaa, niin täytyy suorittaa salapoliisintyötä ja siltikin jää kaivertamaan ajatus siitä, että ei vain löytänyt juuri sitä kyseisen tuotteen huijausta. Onneksi koiranruuassa ei ole niin tarkkaa, koska sekasyöjänä koira kärsii hieman vähemmän hiilihydraattipitoisesta ruuasta. Järjetöntä on tosin se, miten osa ihan marketin koiranruuastakin on jopa lihaisampaa kuin vastakkaisella hyllyllä kissanruuat.

Näin ollen olen kypsynyt teolliseen ruokaan ja jatkuvaan salapoliiseiluun. Olen kyllästynyt virtsakiviin, ripulivaivoihin, allergoihin ja siihen soopaan, millä kuluttajaa viilataan linssiin. Toki raakaruuassakin on kaikenmaailman kummallisuuksia ja ongelmia. Itse en esimerkiksi kannata luiden suurta osuutta ruuassa, vaan syöttäisin enemmän varsinaista lihaa. Kyllä ne sudet luonnossa pistelevät koko eläimen napaansa, eivätkä nouki joukoska kauloja, siipiä ja rustoja. Se, että sudet ja villikoirat syövät lihat luineen päivineen ei kai tarkoita sitä, että koirille pitäisi syöttää  vain luuta, rustoa ja kasvissosetta, ja sitten ihmetellä, kun eläin paskoo tiiliskiviä ja vaikertaa ummetuksen kourissa.

PS. Moni sanoo, että meidän kattivainaa söi Friskiessiä, ja eli niin ja niin pitkään. Ja, kyllä se markettiruoka vaan on niin hyvää ja halpaa. Mutta, sitten kun kysyy, että olikos se teidän kissa muuten paljonkin ulkona, niin no tottakai se oli.

Niin nooo...

Ennen markettiruokaa syövät kissat päästettiin ulos, ja ne söivät lintuja, hiiriä ja muuta luonnonmukaista ruokaa. Nykyään ollaan puhuttu paljon ulkoilun vaaroista ja kissoja ei enää päästetä ulos, eivätkä ne myöskään pääse enää itse korjaamaan ruokavaliotaan. No, ihmekös se, että kissojen virtsakiteet ovat kuivaruokinnan takia nyt levinneet käsiin. Vaikka kissa söisi parasta kuivanappulaa, niin ilman märkäruokaa ne kiteet tulevat 100% varmasti, jos kissa ei juo rittävästi. Niin kävi meilläkin...ei auttanut edes paras teollinen ruoka, kun kissa ei vain juonut riittävästi.

Jos kissa taasen syö hiilaripitoista märkäruokaa, niin kiteet ovat vaarana yhä silloinkin.....

PPS.  Myönnän kyllä olevani ruuan suhteen aika fanaattinen. Olen itsekin karpannut vuosia, ja en ole  aikoihin syönyt juuri ollenkaan leipää, perunaa, pastaa tai riisiä, vaan vihanneksia ja lihaa.  Samalla kun lopetin perunan ja pastan syönnin yms, lakkasi vuosia jatkunut väsymys. Hiilihydraatit ovat oikea kansantauti.

Nyt vuoden sisällä olen repsahtanut täysin, ja pelkästään vaalean leivän, jogurtien, banaanien + hedelmien jälkeen paino lähti nousuun nopeasti, ja lisää on tullut 7kg vuoden sisällä. Hiilareilla ei ikinä lähde nälkä samalla tavalla kuin proteiinilla. Ei edes ruisleivällä.

 Ja, lisättäköön loppuun, että en pidä RC:tä kovin huonona ruokana, ainakaan koirien suhteen. Välillä vain ihmettelen miten sokeasti näitä suosittuja merkkejä ostetaan koskaan perehtymättä sen tarkemmin niiden sisältöön. Tai sanotaanko, että kun on vuositolkulla vatvonut markkinoinnin keinoja, ja näkee jonkinverran näiden kikkailujen läpi, niin on surullista, miten kuluttajia johdetaan harhaan joka tuutista

Eläinkaupat eivät suosittele tiettyjä merkkejä, koska ne ovat vaan parhaita, vaan siksi, että ne ovat myydyimpiä ja eläinkauppa saa niistä katteensa.

Ja se, että joku on myydyin ei automaationa tarkoita parasta laatua. Usein se sen sijaan tarkoittaa massiivista mainontakoneistoa ja onnistunutta tuotekuvaa.

1 comment:

  1. Aivan erinomainen kirjoitus! Tämä pitäisi kyllä näyttää useammallekin kissan- ja koiranomistajalle. Ihmisiä pitäisi herätellä näistä suloisista mainosunikuvista todellisuuteen, mutta onneksi ilmeisesti jotkut ihmiset alkaakin valveutua koska tietääkseni nämä Kennelrehut, Vauhti-Raksut ym. raakaa lihaa myyvät ketjut ja liikkeet kasvattaa myyntiään jatkuvasti.

    Vanhin kissani eli 14-vuotiaaksi Friskiesillä ja hiirillä (+muulla mitä pyydysti ulkoa) enkä voi parhaalla tahdollanikaan väittää sen olleen kovin hyvässä kunnossa innokkaimpien pyyntivuosien jälkeen. Nykyiset 5-vuotiaani ovat syöneet Acanaa ja Orijenia, vaihtaisin ehkä nekin raakaruualle kuten koirani, mutta pakastimen kanssa on jo nyt ongelmia ja pikku pussukoita ja annospakasteita on ihan tarpeeksi nykyiseen pakastustilaan nähden.

    ReplyDelete