Tässä Minttu olkaa hyvä!
Minttu on maailman kaunein pieni kursailija, perheemme prinsessa - ja nuoresta iästään huolimatta aikamoinen komentoora! Minttu tulee syliin, kun se itse haluaa, ja silloinkin se tamppaa tassuillaan vaatteet rikki ja liikkuu hermostuneesti sylistä toiseen. Ihminen ei häntä saa syliin ottaa tai pikku prinsessa muuttuu suurisilmäiseksi pöllöksi ja yrittää luikerrella karkuun.
Minttu on ehkä elämäni kummallisin impulssihankinta. Tai impulssi ja impulssi - toista kissaahan hain yksinäisen Killen seuraksi sen saapumisesta lähtien, mutta aika yllättäen Minttu meille kuitenkin tuli. Selasin vain eräänä heinäkuun aamuna Apulaa, ja näin suttuisen kuvan pitkäkarvaisesta, sopivan ikäisestä tyttökissasta, ja soitin sen perään. Puheluita kissasta oli kuulemma tullut aina itäsuomea alkaen hysteerisen paljon, ja kissan asiaa hoitava kuulosti melko kyllästyneeltä kysyessään: "no, mistähän päin sinä nyt olet kotoisin?"
Jos nyt oikein käsitin, niin Minttu oli kissaa välittävän henkilön äidin jostain kissapentueesta peräisin, ja se oli palautumassa ulkomaalaistaustaiselta omistajaltaan kerrostaloon muuton vuoksi. Omistaja toivoi tilanahtauden vuoksi uutta kotia välittömästi, ja sen vuoksi he eivät olleet lukuisista puheluista huolimatta vielä kissa luvanneet pois. Satuin asumaan niin lähellä, että haku onnistui samana päivänä nopeasti. Se taisi vaikuttaa päätökseen, ja hetken kuluttua sain sitten puhelun, jonka sisältö oli käytännössä seuraava: saat kissan, jos haet nyt, muuten en voi luvata mitään, jos välillä tulee toinen tarjous. Kissan välittäjä lupasi hakea kissat luokseen hiukan lähemmäs, ja niinpä haimme Mintun samana päivänä. Olin kyllä kummallisen kiiren yms. takia erittäin varautunut lähtemään ilman kissaa, ja arvelin sen olevan hyvällä todennäköisyydellä kapinen ja laiminlyöty - mutta vastassa olikin ihan kivan oloinen ja rauhallinen pieni kaunotar vailla vertaa. Mukaanhan se sitten lähti...
Kissan annoin heti tutustua asuntoon yms - mikä oli kyllä virhe, koska vasta sen jälkeen huomasin korvapunkit ja korvatulehduskin sillä oli. Lieneekö Mintun jatkuva päänpudistelu vaikuttanut kiireeseen, jolla kissasta haluttiin eroon? Vaivat saatiin kuitenkin onneksi hoidettua, ja Mintusta tuli tärkeä perheenjäsen. Nykyään se tulee Killenkin kanssa toimeen, vaikka aluksi ne välttelivät toisiaan ja jokainen leikkiyritys päättyi kähinään, kun Minttu alkoi sihistä pelätessään isompaa Killeä.
Pois en tätä pikkuhelmeä vaihtaisi, ja en voi ymmärtää kuka tästä rakkauspakkauksesta raaski luopua...
No comments:
Post a Comment