Friday, October 29, 2010

Hölmöläisten perheessä vol. 1

Voi järkky, mikä yö taas. Menin pahaa-aavistamattomana nukkumaan patjalle Ikaroksen kanssa, kun mieheke joutuu olemaan töissä tosi intensiivisellä menolla, ja hänen pitää saada nukuttua.  (Mitään softia ei kasata väsyneenä.) Yleensä Iksu kömpii patjalle jalkopäähän ja möyrii seinän ja selkäni välissä pitkin yötä ylemmäs. Aamulla se kiipeää ylitseni ja käpertyy kainaloon tuhisemaan ja herättää minut lopulta kiekaisemalla korvaani, kun kuulee kellon soivan makkarissa. Sitten saan labradoripusun ja karvainen kaveri vallan sekoaa ilosta, kun ihmiset ovat heränneet.

Tänä yönä heräsin kuitenkin aivan muuhun kuin labradorihyökkäykseen. Havahduin siihen, että suuni on kuiva, ja kieli ei liikkunut kunnolla. Pomppasin ylös ja ryntäsin maistellen peilin eteen. Oi, kyllä vain: koko kielen alaosa peitteineen oli turvonnut järjettömästi, ja näin valkoisen juovan. Aloin saman tien hyperventiloida; jos on jotain, mitä pelkään, niin tulehdusharjanteet! Viimeksi, kun vuosia sitten heräsin vähän samaan tapaan yöllä painajaiseen ja kummallisiin tuntemuksiin, ja juoksin peilin eteen, niin alakropassani meni n. 15cm pitkä valkoinen tulehdusjuova.

Tulehdukset tovat viholliseni: Lapsena  kissani puri kättäni, kun yritin ottaa sitä pois puskasta, johon toinen kolli oli merkannut. Käsi tulehtui ja turposi todella nopeasti ja pahasti, niin että sormet koskettivat toisiaan ja nahka meinasi "revetä." Homma hoitui silloin antibiooteilla, ja pieniä jännevaurioita lukuunottamatta ei jäänyt merkkiäkään tulehduksesta. Jokunen vuosi sitten oli se todella paha ja ikävä tulehdus, joka vei hetkeksi liikuntakykyni. En kylläkään ole ikinä flunssassa tai oksennustaudissa, ja antibiootteja olen tavinnut ennen paria viime vuotta lapsena yhteen korvatulehdukseen ja käteeni. Mutta, jos infektio pääsee syntymään, niin se etenee nopeasti ja laajaksi.

Mieheke, jonka piti saada nukkua rauhassa oli varmasti hyvin onnellinen, kun allekirjoittanut ryntäsi yöllä hysteerisenä makkariin rääkymään: "näytä mulle suusi, että näen mikä on normaalia!!!!!!!?????" Mieheke taisi hetken luulla, että se näki unta, koska miksi kukaan täysijärkinen ryntäisi keskellä yötä makkariin nähdäkseen hänen suuhunsa normaaliuden määrittämiseksi. Hmmmm. Kyllä sieltä vähän jotain huvittunutta sympatiaa herui, kun se kuuli miten puhuin räkien kuin repesorsa ja suussa vilkkui palloksi turvonneet kielenpeitteet. Mieheke sai sitten onneksi rauhoitumaan, otin buranan ja menin nukkumaan. Tai no - Minttu nukkui itsepintaisesti päälläni hurisemassa, että eipä sitä unta niin kovasti tullut saatua..

Toivoin, että aamulla uni olisi tehnyt mömmöjen kanssa tehtävänsä ja kaamea turvotus olisi poissa. Mutta ei se vaan ollut. Mitä vielä...Soitin sitten viereiselle terveysasemalle, että nyt olisi tämmöinen pikkujuttu, että  kieli turpoaa ja naama puutuu. Armo kävi, ja sain päivystyajan hoono soomi lääkärille parin tunnin päähän.

Tietysti turvotus lähti sitten laskemaan ja naamakin lakkasi puutumasta niin pahoin. Ja lääkäriin päästessä ongelma oli lieventynyt niin, ettei sitä enää nähnyt kuin vähäisenä turvotuksena, punoituksena ja valkoisina juovina. Arvauskeskuksen lääkärin mielestä kyse ei edes ollut viisaudenhampaasta tai mistään tulehduksesta, vaan hän antoi histamiinireseptin ja käski syödä kuurin sitä. Itse veikkaan mandariinejä - olen nimittäin syönyt niitä viimepäivinä aivan tolkuttomasti, ja sitrushedelmät taitavat olla aika allergisoivia.

En silti ole vielä täysin vakuuttunut, että kyseessä ei olisi tulehdus. Luottamukseni arvauskeskuksiin on nolla. Silloin vuosia sitten kun menin käymään lääkärissä, niin arvaustohtorin mielestä mitään lääkkeitä ei tarvittu. Tapahtui "virhediagnoosi", jolla oli epämukavat seuraukset. Parin päivän päästä tulin takaisin,  homma oli levinnyt käsiin ja lähdin suoraan kirurgiselle analysoitavaksi. Terveyskeskuslääkäri edustaa minulle ihmistä, jonka tehtävänä on määrätä flunssapotilaille hoivaa ja plaseboa. Jos on vähänkin kummallisempi vaiva, niin se on luulotautia se. Tai sitten arvataan jokin vaiva paremmin tutkimatta ja luotetaan todennäköisyyksiin resurssipulan takia.

Niin, että tälläistä tälläkertaa...

Vaihteeksi Teklan poseerausta:

1 comment: