Showing posts with label Ruokinta. Show all posts
Showing posts with label Ruokinta. Show all posts

Wednesday, December 22, 2010

Jouluostoksilla

Olen joskus hihitellyt lihaosastolla miehekkeelle, että kassamyyjä luulee meitä vielä urgutsealaisiksi ulkomaalaisiksi, kun korista hihnalle isketään hiukan munuaisia, sydäntä, maksaa, possunkieltä ja jos jonkinmoista lihaa, joita ei ehkä niin tavallisesti nähdä ikäisteni ihmisten ruokapöydässä. Olen myös sanonut, että sitten, kun ostan naudan sisäfileetä koirille, niin minut voi toimittaa hoitoon.

No - koittihan se päivä, kun ostin naudan sisäfileetä - paitsi, että se olikin naudan paistilihaa, en vaan lihojen kanssa kohnottaessani sitä tajunnut lukea. Olihan se aika halpaa, minkä vuoksi palan ostinkin. Mutta seuraavan kerran osaan hiukan tarkemmin funtsia, että ei sisäfilee voi maksaa 10e/kilo, jos se normaalisti on lähemmäs kolminkertaisesti enemmän....

Päätin sitten miestä lepytelläkseni tehdä meille pihvit paistilihasta. Tuo kaksilahkeinen kun ei ymmärrä miksi eläinten pitää saada syödä pihvilihoja, kun hän joutuu hakemaan jääkaapista banaanin tai sitten palan ruisleipää. Mutta, kun siinä kuitenkin tapahtuu jotain siinä raa'an lihan ja herkkuaterian välillä - ja se, että ostan lihaa, josta voisin ne pihvit taikoa ei tarkoita sitä, että ne pihvit ilmaantuvat jostain kuin taikaiskusta...

Nautaa harvemmin vaan tulee ostettua, ja pakko siitä yli kilot jöötistö oli jotain tehdä, etten päädy sinne hoitoon. Mutta, meillä ei tietysti ollut lihanuijaa, joten paistoin pihvejä aluksi pannulla ja hakkasin niitä lusikanreunalla. Todellista kokkausta juu! Sitten iskin pihvit uuniin sipulin ja yrttiperunoiden kanssa. Ja todellakin hyvää oli, joskin aika sitkeää, etten sanoisi. Huomenna haetaan pihvinuija, ja teen lisää pihvejä, että sori vaan koirat, taitaa joululahjalihat päätyä enimmäkseen nyt kuitenkin ihmisten suihin...

Tässä elukoiden viikon ruokalista lihojen osalta:



Olipa muuten porukkaa kaupassa, siis oikeasti...

Thursday, October 28, 2010

Teurasjätteen kotiutuminen

Kennelrehun auto sitten tuli ja meni. Lähitienoon koiraihmiset vaelsivat illan pimeydessä paikalle hyvissä ajoin, mutta kylmäauto sen sijaan saapui vasta aikataulussa mainitun poislähtöajan jälkeen. Siinä sitten kun puolisen tuntia istui autossa odottamassa näpit jäässä, niin eipä ollut muuta tekemistä, kuin kytätä muiden parkkipaikallaolijoiden puuhia: Viereissessä autossa oli joku vasikan kokoinen koira pelkääjän paikalla viihdyttämässä kuskia, ja koko auto heilui aina kun valtava hurtta päätti käväistä takapenkillä perse omistajan naamaa viistäen. Toiselle puolelle taasen ajoi paku, josta purkautui ulos irtolaisina seefferi ja gorgi. Hyvin oli koirat koulutettu, eivät lähteneet minnekään, mikä oli sinänsä hyvä, koska vieressä on motari ja kylän läpikulkutie.  Koirat leikitettiin ja sen jälkeen ne istuivat pakun aukinaisessa takaosassa kun omistaja kennelrehun tullessa haki tilauksensa. Killittivät siinä kiltisti kuin pyhät lampaat, vaikka vähän hirvitti peruuttaa siitä avonaisen takaosan ohitse.

Pieni kateellinen osa minusta halusi puuskahtaa, että pitääkö tuonkin tulla lesoamaan hyvin opetetuilla koirillaan, mokomakin. Kenties kuitenkin pitäisi sen sijaan olla onnellinen, että kylässä asuu edes yksi, jonka koirat käyttäytyvät yhteiskuntakelpoisesti. Vastakkaisia esimerkkejä on nähty riittämiin. Suosikkini on naapuruston suursnautseri, joka lenkittää mielellään itse itseään pitkin pyöräteitä.

Mut juu. Kennelrehun auto sitten saapui paikalle, ja yllättäen autoissaan odottamista kiroilleilla ihmisillä ei enää ollutkaan mikään kiire lihatiskille. Ovet aukenivat kuin hidastetussa filmissä ja päät kääntyilivät kaikkien pohtiessa kuka tohtii mennä ensin. Ja, kun ensimmäinen uskalsi ottaa röyhkeimmän viitan harteilleen, niin porukka alkoi empien vaeltaa kuin zombilauma kohti rekkaa. Lihaa, lihaaa!!!

Kurvasin jonoon neljänneksi, koska rakkoni oli sitä mieltä, että jos lihaa ei ala sataa syliin piakkoin, niin pitää valita oman ja lehmänrakon välillä. Väkeä kyllä olikin sen verran, että jos olisin jäänyt kilttiin suomalaiseen tapaan odottelemaan, niin olisin saanut kusta kintuilleni. Taitaa kyllä Kennelrehu olla suosittu, kun meidä tuppukylkässäin asiakkaita taisi olla ainakin 15kpl.

Tilasin siis broilerinsiipiä, kauloja ja naudan rustoja. Yhteensä tavaraa oli hiukan yli 20kg, ja se mahtui juuri ja juuri pakkaseen. Joskin sen sinne saaminen olikin oma lukunsa, koska moottorisahan ja kirveen puuttuessa tavaran piti antaa hieman sulaa - ja sitten sain kynsiä laatat paloiksi. Toimituksen jälkeen keittiössä oli kaikialla sulanutta verta, ja näky oli melkoinen. Ehdoton lempihetkeni oli se, kun laattaa murtaessa hiuksiini ja naamaani lensi jääverta. Löytyipä roiskeita jääkaapin ovestakin...

Osa meni jääkaappiin ja osan laitoin heti sulamaan. Ehdin vielä illalla antaa Teklalle broilerinsiiven ja syötin sen sille toisesta päästä kiinni pitäen. Se on aina ollut ahne, mutta sen verran sillä on itsehillintää, että se pureskelee tavaran nätisti. Ymmärsi myös nopeasti, että ruoka pitää purra, kun kehuin sitä pureskelusta. Ikaroskin sai yhden siiven, mutta sen suoritus oli melkoista settiä, enkä tiedä tuleeko sen siivensyönnistä ikinä mitään. Hyvä, ettei siltä silmät tippuneet päästä, kun se yritti pää täristen imuroida siipeä kokonaisena kitusiinsa...

Sunday, October 24, 2010

Kuivaruokien villi länsi....

Alla muutama esimerkki siitä, miksi olen väsynyt kuivamuoniin. Mutta ennen kuin ne lukaisee, niin kannattaa muistaa, että en ole ravintoainekoulutettu - olen vain raakaruuasta nyt innostunut, ja pettynyt kuivamuonien aiheuttamiin ongelmiin.

Tässä siis tietämättömässä käsittelyssäni muutama kuivamuona:

1st choice large pentu:

Kananlihajauho (väh.23%), panimoriisi, keltainen maissi, ohra, maissigluteenijauhe, kananrasva, selluloosajauhe, juurikasmassa, kokonainen pellavansiemen, luontainen aromi, aurinkokuivattu tomaatti, lesitiini, canola-öljy, kalsiumpropionaatti, koliinikloridi, mononatrium-fosfaatti, mannan-oligosakkardit, suola, glukosamiinisulfaatti, Yucca-uute, kondroitiinisulfaatti

Säilötty: tokoferoleilla

Valkuainen 24,6 % Rasva 14,5 %

Jahtivahti pentu:

Siipikarjanlihajauho (kananliha), riisi, lihajauho, maissi, maissijauho, siipikarjan rasva (kananrasva), juurikasleike, kivennäis- ja hivenaineet, inuliini.

Valkuaispitoisuus 29 %. Rasvapitoisuus 18 %. Lihapitoisuus 43 %.

Säilötty:ei BHA, mutta muuten (?)


Jahtivahti pentu 10kg maksaa n.29e. 

1st Choise maksaa 15kg 50e

Mitä eroa noilla sitten on? 

No, ei juuri muuta kuin että Choisen Large Breedissä on pyritty hidastamaan koiran kasvua nostamalla hiilareita, jonka takia sen pitäisi käytännössä olla halvempaa, koska hiilarit ovat halvempia.

Jahtivahdissa maissi on jaettu kahtia, jotta saataisiin riisi ja lihajauho listalla ylemmäksi - tai sitten todennäköisemmin gluteiini on nostamassa proteiinin määrää. Ruoka lienee käytännössä maissipohjainen. Kana-riisi ainakin on muistaakseni maissipohjainen.

1st choicessa on saatettu tehdä sama homma. Maissigluteiini syntyy maissin prosessoinnin sivutuotteena, ja sitä käytetään jossain määrin kuivaruuissa ravintosisällön kaunisteluun. Erityisesti marketin tuotteissa. Koira ei juuri hyödynnä maissigluteiinia.

Kummassakin ravintosisältö on bulkkina kutakuinkin seuraavanlainen:

Kananlihajauho – maissi – riisi – kananrasva - juurikkasmössö - hivenkivenhöpenlöpö.

Käytännössä siis 1st choicen hinnan pitää koostua kivennäis ja hivennäisaineista, koska sen bulkkiraaka-aineet ovat sitä samaa kuin melkein kaikissa kuivamuonissa. No, mielipideasia, mutta sanon itse, että hinta koostuu siitä, että ihmiset sen maksavat. Plussaa tule vehnättömyydestä ja säilöntäaineista. hintakaan ei ole ihan öky. Kilohinta hyvin lähellä Jahti& Vahtia.

Otetaanpa vielä vaikka RC:n maxi ja labrador ruuat

MAXI:

riisi, kuivattu naudan- ja sianlihavalkuainen*, kuivattu siipikarjanliha, eläinrasvat, maissijauho, kivennäisaineet, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, maissigluteeni, juurikaskuitu, kasvikuidut, maissi, kasvivalkuaisuute*, kuivattu sikavalkuainen, soijaöljy, kalaöljy, psylliumin kuoret ja siemenet, frukto-oligosakkaridit, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde)

Raakavalkuainen 30,0 %
Rasva 16,0 %

*L.I.P.: erinomaisen sulavuutensa perusteella valittu valkuaisaine.


LABRADOR Junior:

riisi, kuivattu siipikarjanliha, kasvivalkuaisuute*, maissi, eläinrasva, maissigluteeni, ohra, hydrolysoitu eläinvalkuainen, kivennäisaineet, kalaöljy, kasvikuidut, kasviöljyt (soija, purasruoho), kananmunajauho, juurikaskuitu, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, L-lysiini, natriumpolyfosfaatti, hydrolysoitu hiivauute (mannaanioligosakkaridin lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), tauriini, DL-metioniini, isosamettikukkauute (luteiinin lähde), L-karnitiini, rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde)

*L.I.P.: erinomaisen sulavuutensa perusteella valittu valkuaisaine.

Raakavalkuainen 33,0 %
Rasva14,0 %

Kummassakin ruuassa ensimmäisenä tulee riisi. Mukana ovat myös maissigluteiini - ja maissi. Ja huomioisin myös sen, että kun kivennäisaineet ovat jo listan puolivälissä, niin kuinka suurissa pitoisuuksissa ollaan niiden jälkeen? kivennäisaineet  on tosin ilmoitettu edes könttävä. Luultavasti pitoisuudet ovat kuitenkin niin pienissä erissä, että eivät enää selitä riisipohjaisten, maissigluteenilla kaunisteltujen tuotteiden hintaa. Ja entä sitten eläinrasva ja eläinvalkuaiset? Niiden osuus on myös ilmoitettu vain eläin jotain muodossa, eli tavara voi olla mitä vaan milloinkin on saatu haalittua tuotantoon.

Tuotteella ei siis kaiken järjen mukaan pitäisi olla sitä hintaa, mikä sillä on.  Varsinkaan kun se on kyllästetty BHA:lla, jota ilman ei RC:n mukaan voi säilöä - vaikka kilpailijat todistetavasti siihen pystyvät. Öhm.  Muutaman rasvan, vitamiinin, kivennäisaineen tai prebioottien lätkiminen ruokaan ei voi lisätä ruuan hintaa useilla kymmenillä euroilla, kuten se näyttää monesti tekevän.

RC: ruuat maksavat käsittääkseni usein 15kg säkeissä 60-80e.

Eivät nämä ruuat huonojakaan ole. Osa sopii toisille ja osa toisille. Niitä on helpostisaatavilla, ja ne ovat vaaratonta peruskamaa. Mutta hinnan suhteen väittäisin, että se koostu osaltaan mainontaan käytetystä rahasta ja imagonluomisesta. Ei ne mainokset ja nettisivut ja kasvattajakerhot ilmaiseksi pyöri. Sain juuri ilmaisnäytelahjan lekurilta, merkkinä juuri RC... sellaisesta se tuotteen hinta mielestäni koostuu. Mutta edelleen ei siis RC ole mielestäni huonoa, vaan pelkästään hieman ylihintaista. Mieluummin ylihintainen RC kuin ö-luoka Pedigree, ja kannustan ehdottomasti kaikkia eläinkaupan kuivamuonien käyttäjäksi, jos raakaruoka ei kiinnosta.

PS. lopuksi lipsahti mieleen: Miksi ihmeessä Sheballa on kaikkien snobahtaviksi markkinoitujen kana-vihannespateidensa ohella yksi tuote, joka on nimeltään vain LIHAA? Itse olen nyt huvikseni miettinyt, että josko tämä pelkkä LIHAA tuote olisi ylläri pylläri kaikkien muiden tuotteiden valmistuksesta ylijääneiden jätteiden hyötykäyttöä?

PPS. Ilman hiilareita on hankala sitoa kuivamuonaa, että siltä kannalta maissin yms on melkein pakko olla siinä nappulassa, jos haluaa sitä ruokaa inhimilliseen hintaan.

Hmmm...aika mennä nukkumaan...

Saturday, October 23, 2010

Ruokapäiväkirja: raakaruokaan siirtyminen, viikko 1

Voisi pitää tästä siirtymästä jonkinlaista kirjaa...

Mutta ensin voisi selventää sen verran, mitä tarkoitan raakaruokinnalla:  parempi termi nimittäin olisi näin aluksi sekaruokinta. Suuhun vaan istuu sitkeästi sana barffi, mutta pyrin olemaan lipsauttamatta sitä, koska tosiasiassa en barffaa, sillä a) tulen syöttämään edelleen jossain määrin soseiden pohjana nappuloita ja b) en tule pitämään luiden osuutta yhtä korkeana.

Usein sanotaan, että raakaruokaa ja nappuloita ei saisi syöttää samaan aikaan, koska niillä on eri sulamisaika. Se on kuitenkin toisilta tahoilta kuitattu hevonkukuksi ja kallistun myös samalle kannalle. Siihen kuitenkin uskon, että erilaiset koostumukset voivat edesauttaa luun joutumista suoleen ja ripulointia. Jossain pienissä määrin. Mutta, jos syöttää luut ja nappulat eri aterialla, niin en pidä sitä kovin suurena vaarana, jos nyt rehellisiä ollaan.

LINKKI


Teklalle syötän nyt puolet ateriasta lihaa ja puolet turvotettua nappulaa. Tai puolet nappulaa ja puolet sosetta, jossa on kurkkua, salaattia, banaania, jauhelihaa ja lihanpaloja. Pikkuhiljaa vähennän nappulan määrää ja siirrän sen soseen pohjaksi. Normikoiralla viikko varmasti riittäisi muutoksen tekemiseen, mutta narttumme oli kesän ripuli-tylosin kierteessä, ja vieläkin se ripuloi satunaisesti. Varovaisuuteen on siis syytä.

Alunperin ripulikesän aikana pyörittelin mielessäni jos jonkinmoista syytä ripulille, mutta tulin lopulta haimatestien jälkeen siihen tulokseen, että koiralleni ei ehkä vain sovi prosessoitu hiilihydraattipitoinen ruoka. Kun vähensin ruokintakerrat kolmesta kahteen, ja aloin lisätä ruokaan öljyä, niin ripulointi väheni huomattavasti, kun suolen ärsytys väheni.

Liha on melko kallista, etten sanoisi. Jos siis ei halua siirtyä prosessoidusta teuraskurasta raakaan teuraskuraan (mitä pakasteautotkin myyvät) niin itsensä saa maksaa kipeäksi.  Halvemalla toki pääsee, kun ei osta kalleinta kaupan pihviä, vaan on luova metsästää ja tarjouksia. Käytännössä pitää myös ostaa isompia pakkauksia, koska pienien kilohinta on usein euron-pari korkeampi. Porsaan ulkofilee on halpaa, mutta ok lihaa. Cittarisssa puolentoistakilon possun ulkofilee maksoi 7e kilolta, ja ostimme sitten sitä mieluummin kuin pieniä paketteja. Leikasin lihan siivuiksi ja laitoin osan pakkaseen. Samalla tein pakkaseen myös sosetta oscar jauhelihasta ja vihreistä vihanneksista. Kyseisessä jauhelihassa tosin lukee vain eläimille - enkä perustaisi koko ruokavaliota moisen mössön varaan, mutta soseeseen kelvannee proteiinin lähteeksi. Halpaahan tuo on, mutta veikkaan, että ihan hyvät katteet Oscar jauhelihastaan silti vetäisee.

Tässä kuvaa:


 

Ja Minttu maistelemassa possua:


Kille nirsoilee edelleen, mutta Minttu on alkanut syödä lihaa ilman piirileikkiä. Sen maha on myös kestänyt vaihdoksen oikein hyvin. Mitään suurta eroa katissa ei ole, mutta se tuntuu kyllä jotenkin olevan pirteämpi. Turkki on nyt oikein hyvässä kunnossa ja silmät ovat niin kirkkaan, että...

Kille sen sijaan kärsii nirsoilustaan ja on hieman ehkä väsyneempi. Se syö välillä lihaa, välillä ei maistu millään. Jotain sille on joka päivä pakko kuitenkin antaa, mutta nappulat eivät ole hyväksi. Kenties joudun sittenkin huijaamaan sitä sekoittamalla markettimössöön lihasosetta...

Mitään suuria muutoksia ei mielestäni ole ilmennyt, mutta eipä tässä nyt kaua aole raa'alal lihalla pelattukaan...

Saturday, October 16, 2010

Vastarinta on murrettu.

Miten totuttaa kaksi nirsoa kissaa raakaruokaan? Miten saada kaksi naama norsunveellä ruokansa tuomitsevaa kermapylberöä valitsemaan oman parhaansa, jos ne käyttäytyvät kuin yrittäisin saada ne maistamaan myrkkyä. 

No, kas siinä pulma....

Aikaisemmin luulin, että vastaus olisi lihamylly-huijaus, ja hullu sekoitusrumba marketin märkäruokien kanssa. Mutta ei...

Vastaus onkin silkka suomalainen KATEUS....

Oikeasti, kissat eivät varmastikkaan tunne kateutta, mutta tietynlainen eloonjäämisvaisto ja  kaverini on myrkynmaistaja -menttaliteetti  ajaa ne käyttäytymään jokseenkin samalla tapaa. Mikä luonnollisesti toisinaan huvittaa ihmisväkeä...

Tähän asti en ole tätä "kaverille ei jätetä" reilukerhoa tajunnut hyödyntää vaan olen anellut, rukoillut ja maanitellut  milloin minkäkin eineksen kanssa kontaten lautanen kourassa pitkin keittiö lattiaa. Mutta, heidän ylhäisyytensä ovat korkeintaan haistaneet, ehkä vähän jopa nuolaisseet ja lähteneet sitten nokka pystyssä pois tarjoemieni myrkkyjen luota. Ei kelpaa - edes kaikki kuivamuonat eivät sovi heidän makunystyröilleen. Parasta olisi aina vaan sateekaari-Friskies, sitten Bilanx, ja herranjumala mikä kiukuttelu, kun noita mössöjä ei heille hätävarakaapista jaella kuin mainoksia, vaan pitää syödä Acanaa tai Aplawsia. Kyllähän nekin suhteellisen hyvin kelpaavat, mutta ennen, kun ne olivat "uusia", niin ne menivät suorastaan kuumille kiville. Mutta, nykyään; mitä paskempilaatuinen nappula, sitä parempaa se niiden mielestä on! Juu-u, kylllä minäkin sen heseaterian ottaisin salaatin sijasta, jos en tietäisi ruuan ja mahani koon syy-yhteyttä. 

Kissat ovat kuin terroristeja - niiden kanssa ei neuvotella!
- Paitsi, että  päätöksen tekee tässä tapauksessa kissa, ei omistaja....

Jos pikuneidille sattuu "enpäs syökään" päivä, niin se hiippailee ääneti keittöön varkaisiin ja avaa pikku tassusellaan koiranruokakaapinoven - ja syö itsensä läpi nappulapussiin. Sitten se kulkee kämpässä itsetyytyväisenä, kun on maha täynnä hyvää hiilaria. Nam nam! En tiedä mikä tuossa J&V penturuuassa  on, mutta kissat ovat aivan hulluina siihen. Se oli ainoa ruoka, jota kummatkin suostuivat syömään kun potivat kodinvaihtostressiä...

Pussinäkymä kaapissa&ulkona:

 Fiksu kissa, mutta ei niin fiksu, että käyttäisi kaupan valmistamaa kulureittiä, joka tuossakin olisi ollut tyrkyllä. Aina pitää kyniä se oma monttu, jota laajennetaan joisella ryöstöreissulla. Tässä pussissa käytän jo minäkin kissan rääppimää aukkoa....

( Pitäisi saada talteen joku filmi siitä, miten salamyhkäinen kissa vetää tassullaa nappuloita lattialle ja syö ne ympärilleen mulkoillen. )

Nyt on kuitenkin tapahtunut ihme:  mourutautien runtelemalla Mintulla on ilmeisesti viimeinkin karannut nappulat rattaasta, ja se suostui täysin vastoin periaatteitaan toissapäivänä syömään jauhelihaa. Ja nähdessään Mintun syövän raakaa jauhelihaa, tuli Killelle melkoinen tuli perseenalle mutustaa samaa mössöä.

Myöhemmin olen saanut Killen syömään jo raakaa karjalanpaistiakin omituisella rtiuaalilla: koska mössö ei suin surminkaan kelpaa lautaselta, niin nypin palat pienemmiksi, ja heitän ne kissan naaman eteen, niin että kuuluu hurmaava pläts ja liha litistyy maahan kuin sammakko. Sit vast niin ikkää kelpaa, nääs... Minttu syö lihansa jo lautaselta, näyttäisi jopa pitävän siitä. Nappulavarkaissa se yritti silti käydä aamulla, ja tätä kirjoittaessa, että täysin ei ole vielä valmis vaihtamaan tapojaan parempiin...

Edistys on nyt kuitenkin tapahtunut. Olen saanut kummatkin kissat maistamaan ja syömään raakaa lihaa. Tulevaisuudessa tavoitteena olisi saada ne syömään säännöllisesti vain lihaa. Killen on pakko laihtua ja Minttu on vasta hiukan yli vuoden -  voin vielä estää virtsaongelmien kehkeytymisen sen osalta...


Friday, October 15, 2010

Suu vaahdossa osa 1: teollisen ruuan miinakenttä!

Jepulis. Olen siis loppukuusta, Kennelrehun tilauksen saatuani, siirtymässä raakaruokaan kissojen ja vanhemman koiran kanssa. Ikaros saanee vielä odottaa kokemuksen kertymistä, koska ei nappaa kasvuhäiriöt yms. Vaikka, jokunen nykytutkimus väittää jo, että  luustohäiriöt eivät sittenkään niin yksiselitteisesti aiheutuisi liian nopeasta kasvusta.


Ja miksi raakaruoka?

Liian kuiva ruoka aiheuttaa virtsakiviä kissoille. Toinen kissoistani ei syö kuin nappulaa ja toinen  suostuu syömään vain Sheba-kanaa, joka on käytännössä puhdasta hiilaria - joka puolestaan aiheuttaa jälleen virtsakiteitä. Ainoa tapa ehkäistä virtsakiteiden uusimista on raakaruoka tai ikuinen DL metioniinilla läträys ja s-o kiteiden välillä ramppaaminen.

Se onkin sitten oma lukunsa, että saanko edes lihamyllyn avulla kissat syömään märkäruokaan sekoitettua raakaruokaa, ja sitä kautta totutettua ne barffiin.

Ja syistä edelleen:  jos mietin, että itse söisin kaiken ruokani kuivapuristettujen nappuloiden muodossa, niin en voisi millään uskoa, että se olisi elimistölleni luonnonmukainen vaihtoehto. Samalla en uskoisi, että porsaanreikiä sisällön ilmoittamisessa ahkerasti hyväkseen käyttävä kaupallinen taho vilpittömästi tahtoisi luoda tuotteen, joka olisi kaikilta osiltaan mahdollisimman hyvä ja täyttäisi elimistöni tarpeen.

Eläintenruoka on kuitenkin pohjimmiltaan vain yksi kaupallinen tuote muiden joukossa; sen tarkoitus on tehdä voittoa  pörssiyhtiöille yms, joilla ei ole ns. luonnollista moraalia. Tämä perusasia peitetään tyypillisellä mainonnalla ja hienoilla sloganeilla, esim. "koirasi parhaaksi" tai "kissasi hyvinvoinniksi."

Välillä oikein naurattaa toinen toistaan käsittämättömämmät tuotteet: - yksi inhokkini on kissanruokien päättömät sisällöt, ja se, miten niillä vielä kehdataan tuotetta markkinoida ikäänkuin se huttuinen sisältö olisi hyväkin juttu. Vai miltä vaikuttaisi kissanruoka, jossa on jopa 4% lihaa tai "kanapatee ja vihanneksia." Patee kuulostaa varmasti hienolta, mutta kissan ollessa lähes täysin lihansyöjä, niin miksi sille valmistetaan ja syötetään ruokaa, joka on enimmäkseen hiilihydraatteja, hehkutusjäännöstä ja vettä? Kanapatee vihanneksilla onkin tarkemmassa tutkiskelussa vihannespatee kana-atomilla.

Nykyajan teollinen ruoka yhdistettynä ihmisten tietämättömyyteen on täysin vastuussa kissojen virtsakikiviongelmista, allergioista, liikalihavuudesta ja diabeteksestä sekä munuais -ja maksasairauksista. Suurin osa marketin kissanruuista vastaa pahimman sortin roskaruokaa, ja pilaa kissan kuin kissa elimistön. Monille ei kuitenkaan jää mitään vaihtoehtoja: keskiverto kotikissa, jolle on heti pennusta asti syötetty nappuloita ja suolaista kissanruokaa ei usein kertakaikkiaan vain suostu syömään mielestään mautonta kamalaa raakaruokaa. Kissat kun eivät usein tunne nälkää tai janoa samalla tapaa kuin vaikkapa koira, jolloin lopputulos on mahdoton yhtälö: kissan elimistö ei kestä kovin hyvin syömättömyyttä - mutta se ei oikein kestä teollista ruokaakaan. Tilannetta voi toki parantaa ostamalla eläinkaupasta ruokaa, mutta siinäkin piilee ansa, koska tosiasiassa myös osa eläinkaupan sapuskasta on vain suuria lupauksia kauniimmassa paketissa -  erityisesti Hills sekä RC ovat onnistuneet brändaamaan itsensä suosioon, joka ei johdu tuotteiden hyvyydestä, vaan mainontaan käytetyistä hilloista sekä hermoon osuvasta erikoistuotevalikoimasta. 

RC on myös ymmärtänyt sen, että saamalla kasvattajat puolelleen, he saavat koirat pennusta lähtien käyttämään tuotteitaan. Siksi RC kosiskelee kasvattajia sekä näkyy ja kuuluu  lehdissä  yms.  Näin markkinoinnin opiskelijan silmin RC on oikea markkinoinnin klassikko ja menestystarina. Tuote itsesään ei ole välttämättä keskivertoa kummempi sisällöltään, mutta sen ympärille on onnistuttu rahalla ja taidolla luomaan niin vahva imago, että merkki myy jo itse itseään.

Osa  menestystä ovat myös klinikkatuotteet....

Eläinääkärit ovat omalla tavallaan osa teollisten ruokien bisnestä  sillä yrittäjinä he ovat  omaksuneet tietyn ammatinharjoittamistavan, ja tähän ammatinharjoittamistapaan kuuluu suositella ratkaisua asiakkaan ongelmaan, niin että se ratkaisu löytyy sieltä klinikan valikomasta. Kyse on maailman vanhimmasta tavasta harjoittaa kauppaa - enpä ole vielä törmännyt lääkäriin, joka sanoisi, että tilaapa ulkomailta tätä omaa tuotettamme parempaa ruokaa. Enkä edes usko, että kaikki lääkärit ovat koskaan katsoneet mitä lekurilla myytävät tuotteet sisältävät, koska tarjolla ei käytännössä ole juuri vaihtoehtoja. Varmasti suurin osa heistä myös luottaa siihen, että tuotteet ovat hyviä - ovathan ne laajalla käytettyjä ja hyvin suosittujakin.  Lääkärit keskittyvät lääkitsemään ja diagnosoimaan, he eivät ole eläinten ravitsemusterapeuteja.

 Lääkärit tekevät myös varsinaisen eläinten hoitamisen puolella bisnestä teollisen moskan jälkivaikutuksilla; virtsakiteet, allergiat yms. Jos ihmiset ruokkisivat elukkansa oikein, niin lääkäreiltä katoaisi puolet potilaista. Ehkä se on siis vain hyväksytty normi, että kun tuotteet toimivat, eikä pidemmällä välillä ole todistetu haittoja, niin ole ole väliä, että  ruokien kanssa on usein menty sieltä, missä aita on matalin.

Ei toki ole olemassa mitään eläinlääkäreiden ja ruokateollisuuden ilkeää salaliittoa, eikä se oma vakiolääkäri hiero käsiään yhteen, että - sainpas nyt taas yhden säkin moskaa myytyä. Mutta, ruokia ostaessa olisi hyvä ymmärtää, että kaiken yksityisen eläintenhoidon, ja ruuan takana jylläävät isommassa mittakaavassa voittoa tavoittelevat ns. kasvottomat markkinavoimat. Kyse ei siis ole maailmanparannuksesta, vaan katteista ja kuluista.

Hyvänä esimerkkinä tästä markkinavoimasta toimikoon RC:n kissan virtsakideruoka, jota ostin asiaan perehtymättä kamalassa hädässä, kun kissani makasi rauhoitettuna klinikalla ja lääkäri kertoi sulatusruuan olevan käytännösssä ainoa kissan mahdollisuus pysyä hengissä tulevaisuudessa. Kotona sitten vasta katsoin mitä se ruoka sisälsi....

Eniten tuote sisälsi hiilihydraattia:  RIISI oli listalla ensimmäisenä - ja vaikka kuivattu siipikarjanliha oli toisena, niin kaikki sen jälkeen oli maissia tai maissigluteenia sekä ravinneaineita yms. Verrattuna syöttämääni lihaisaan Acanaan oli paljon arvostettu RC oli käytännössä rehua. Sitä samaa rehua, joka niitä virtsakiteitä aiheuttaa. Erona tässä rehussa oli vain se, että siihen oli lisätty DL metioniinia ja magnesiumia. Kyseisiä aineita saa ihan itsenäisesti apteekista ilman reseptiä, mitä tosin lääkärit eivät juuri mainosta, koska he tykkäävät saada kaupaksi näitä myymiään kuivaruokia eivätkä pelata dl:n hankalien annosteluiden kanssa.

RC:n virtsakideruoka oli siis käytännössä keskivertomarkettikamaa, johon oli lisätty virtsaa happamoittavaa ainetta. Ja tämä lysti maksoi sen verran, että en ihmettele millä RC rahoittaa kattavan mainontansa ja klubinsa yms.


Myös RC:n koirien suolistoruoka oli melkoista bulkkihiilaria johon oli vain lisätty muutamia sulamista helpottavia aineita. Onko lopulta kovin mukavaa, että herkälle suolistolle tarkoitussa ruuassa on  vehnää... joka tosin mainonnan mukaan on valittu helpon sulavuuden takia.

Ja ne RC-roturuuat: LINKKI
  
Toisaalta en luota enää mihinkään sisällysluetteloiden lukuihin, en edes palvottuun Acanaan, koska käytännössä prosenttilukuja rukataan lähes poikkeuksetta valmistusprosessien mahdollistamalla kikkailulla, joilla saadaan esim. lihaprosentti ylemmäs tai kasviprosentti alemmas. Liha voidaan esim. jakaa kahteen osaan, kuivalihaan ja tuorelihaan. Tuoreliha kuivataan ennen sapuskaan liittämistä, mutta se saatetaan kenties ilmoittaa tuoreen lihan painon mukaan. Siten saadaan vaikuttamaan tuote lihaisammalta. Katsokaapa vaikka joskus lukeeko ruuan sisällyksessä ensin kuivattu liha ja sitten tuoreena sama liha uudelleen - ja miettikää, mikä on todellisuudessa motiivi ilmoittaa liha tuoreena? Välillä mietityttää myös se kanalihajauho ja kanarasva - mahtaako kyseessä olla samanlainen kikkailu painon kanssa, mene ja  tiedä. Myös maissi ja maissigluteeni on suosittu yhdistelmä - en yllättyisi, jos sekin olisi vain tapa peitellä sokerin osuutta tuotteessa. Pilkkomalla sokeri, eli käytännössä hiilari, osiin, saadaan ne rehut sisällysluettelossa alemmas....

Eli, joka tapauksessa koiran ja kissanruokateollisuus on täynnä humpuukia, ja jopa edesvastuuttomia ruokia BHA lisäaineineen. Jos haluaa syöttää oikeasti hyvää nappulaa, niin täytyy suorittaa salapoliisintyötä ja siltikin jää kaivertamaan ajatus siitä, että ei vain löytänyt juuri sitä kyseisen tuotteen huijausta. Onneksi koiranruuassa ei ole niin tarkkaa, koska sekasyöjänä koira kärsii hieman vähemmän hiilihydraattipitoisesta ruuasta. Järjetöntä on tosin se, miten osa ihan marketin koiranruuastakin on jopa lihaisampaa kuin vastakkaisella hyllyllä kissanruuat.

Näin ollen olen kypsynyt teolliseen ruokaan ja jatkuvaan salapoliiseiluun. Olen kyllästynyt virtsakiviin, ripulivaivoihin, allergoihin ja siihen soopaan, millä kuluttajaa viilataan linssiin. Toki raakaruuassakin on kaikenmaailman kummallisuuksia ja ongelmia. Itse en esimerkiksi kannata luiden suurta osuutta ruuassa, vaan syöttäisin enemmän varsinaista lihaa. Kyllä ne sudet luonnossa pistelevät koko eläimen napaansa, eivätkä nouki joukoska kauloja, siipiä ja rustoja. Se, että sudet ja villikoirat syövät lihat luineen päivineen ei kai tarkoita sitä, että koirille pitäisi syöttää  vain luuta, rustoa ja kasvissosetta, ja sitten ihmetellä, kun eläin paskoo tiiliskiviä ja vaikertaa ummetuksen kourissa.

PS. Moni sanoo, että meidän kattivainaa söi Friskiessiä, ja eli niin ja niin pitkään. Ja, kyllä se markettiruoka vaan on niin hyvää ja halpaa. Mutta, sitten kun kysyy, että olikos se teidän kissa muuten paljonkin ulkona, niin no tottakai se oli.

Niin nooo...

Ennen markettiruokaa syövät kissat päästettiin ulos, ja ne söivät lintuja, hiiriä ja muuta luonnonmukaista ruokaa. Nykyään ollaan puhuttu paljon ulkoilun vaaroista ja kissoja ei enää päästetä ulos, eivätkä ne myöskään pääse enää itse korjaamaan ruokavaliotaan. No, ihmekös se, että kissojen virtsakiteet ovat kuivaruokinnan takia nyt levinneet käsiin. Vaikka kissa söisi parasta kuivanappulaa, niin ilman märkäruokaa ne kiteet tulevat 100% varmasti, jos kissa ei juo rittävästi. Niin kävi meilläkin...ei auttanut edes paras teollinen ruoka, kun kissa ei vain juonut riittävästi.

Jos kissa taasen syö hiilaripitoista märkäruokaa, niin kiteet ovat vaarana yhä silloinkin.....

PPS.  Myönnän kyllä olevani ruuan suhteen aika fanaattinen. Olen itsekin karpannut vuosia, ja en ole  aikoihin syönyt juuri ollenkaan leipää, perunaa, pastaa tai riisiä, vaan vihanneksia ja lihaa.  Samalla kun lopetin perunan ja pastan syönnin yms, lakkasi vuosia jatkunut väsymys. Hiilihydraatit ovat oikea kansantauti.

Nyt vuoden sisällä olen repsahtanut täysin, ja pelkästään vaalean leivän, jogurtien, banaanien + hedelmien jälkeen paino lähti nousuun nopeasti, ja lisää on tullut 7kg vuoden sisällä. Hiilareilla ei ikinä lähde nälkä samalla tavalla kuin proteiinilla. Ei edes ruisleivällä.

 Ja, lisättäköön loppuun, että en pidä RC:tä kovin huonona ruokana, ainakaan koirien suhteen. Välillä vain ihmettelen miten sokeasti näitä suosittuja merkkejä ostetaan koskaan perehtymättä sen tarkemmin niiden sisältöön. Tai sanotaanko, että kun on vuositolkulla vatvonut markkinoinnin keinoja, ja näkee jonkinverran näiden kikkailujen läpi, niin on surullista, miten kuluttajia johdetaan harhaan joka tuutista

Eläinkaupat eivät suosittele tiettyjä merkkejä, koska ne ovat vaan parhaita, vaan siksi, että ne ovat myydyimpiä ja eläinkauppa saa niistä katteensa.

Ja se, että joku on myydyin ei automaationa tarkoita parasta laatua. Usein se sen sijaan tarkoittaa massiivista mainontakoneistoa ja onnistunutta tuotekuvaa.