Täytyy tunnustaa, että viime aikoina kouluttaminen on ollut hieman löyhää, vähintäänkin (olen kipeä kolmatta viikkoa). Olen lähinnä ylläpitänyt maahanmenoa ja istumista ja toko-seuraamista ja haettanut välillä damia. Mutta en ole pureutunut Ikaroksen ongelmiin ennakoinnin ja istumisen/maahanmenon sekoittamiseen.
Nyt viikonloppuna on ilmoittautumiset tokoyhdistyksen koulutuksiin, saapa nähdä pääsenkö jatkoon, kun nähtävästi seuraavaa kurssia järjestetään yksi kpl. Sitten on jo pakko vaan jaksaa, kun ei sinne halliin turhanpäiten kannata mennä peukaloita pyörimään. Ja, pitäisi myös mennä sinne Nome-treeneihin, kunhan Ikaros tuosta vielä hiukan venähtää korkeutta, että ei huku sinne lumeen.
Tänään tein muutamia harjoituksia Ikaroksen kanssa. Ongelmaksi on siis muodostunut se, että olen panostanut enemmän maahanmenoon esim. peruuttaessani, ja Iksu on sen takia alkanut ennakoida liikettä kun peruutan. Yhdessä vaiheessa meni maahan aina kun peruutin ja sanoin "istu" - eli istuminen ei ollut mennyt sinne selkärankaan asti. Lopulta sain koiran istumaan ja menemään maahan peruuttaessani, ja rikoin sille tutuksi tulleen kaavan. Mutta, kun siirryin eteenpäin ja aloin jaella käskyjä sivulla seuraamisesta, niin Iksu meni aivan totaalisesti sekaisin: tarjosi aina taas maahanmenoa istumisen sijaan. Kaiken sähläämisen takia maahanmenon varmuus alkoi heikentyä "onko tämä nyt oikein" epäröinnin takia. Päätin palata ihan vain vahvistamaan liikkeitä erikseen, koska ilmiselvästi vaadin liikaa suhteessa siihen, mitä olin opettanut tai luullut opettaneeni.
Nyt sitten kokeilin pitkästä aikaa peruuttaa ja koira suoritti oikean liikkeen aina oikeasta sanasta. Huvikseni kävelin oikein hitaasti koira sivullani, ja pyysin sitä taas istumaan/makuulle - ja ihmetykseni oli suuri, kun pieni labradori istuikin ja meni maahan oikeista käskyistä. En tiedä sattuiko hyvä päivä, vai onko pikkuhiljaa koira oppimassa.
Noutamisessa olen edelleen jättänyt namit kokonaan pois, koska ne kiihdyttivät Ikarosta liikaa, ja dami alkoi lentää vähintäänkin huolimattomasti käteeni. Joskus todella harvoin saatan antaa namin, että koiralla säilyisi se rutiininomainen vietti tulla luokseni damin kanssa. Nyt työn alla on saada koira istumaan damin kanssa, koska usein kun hurtta istuu, niin se tiputtaa damin suustaan...
Ikaros kantaa vähän väliä minulle tavaroita ja tulee patsastelemaan huomiossa. Lunastan lelun sanomalla "kiitos" ja kehun koiraa antaen lelun takaisin. Yleensä Iksu lähtee sitten poispäin, tekee uukkarin ja tulee uudestaan näyttämään saalistaan, ja jää siihen taas ylpeilemään. Sama voi toistua kymmeniä kertoja, ja meistä on hilpeää miten se aina kääntyy ja koko homma otetaan uusiksi, eikä piennen noutajan ilolla ole rajaa, kun se saa esitellä ja luovuttaa löytönsä uudestaan ja uudestaan...
Mukava lueskella koirakuulumisiasi :)Meille tuli vanhempi rouva, kultainennoutaja, joka osasi tullessaan aika paljon perusjuttuja, mutta on ollut tosi kiva huomata, että vanhakin oppii uusia temppuja. Luin/kuulin tuosta noutamisesta ja nameista, että joka kerta ei tosiaankaan kannata palkita namilla. Kun välillä palkitsee ja sitten taas yleensä ei, niin se tavallaan vahvistaa sitä oppimista. Jos joka kerta palkitsee namilla, koira ehdollistuu vaan siihen namiin. Tai jotenkin se näin meni.
ReplyDeleteNyt olen löytänyt itseni useastikin miettimästä, miltä tuntuisi ruveta kouluttamaan pentukoiraa. Onneksi (valitettavasti) meidän nykyiseen asuntoon ei mahdu kuin koira kerrallaan, mutta katsotaan sitten tulevaisuudessa ;)
Ps. Olen jotenkin ihan hurahtanut noutajiin meidän hurttamme johdosta. Pidin itse aikanaan noutajia ihan nössörotuna, mutta olen muuttanut mielipiteeni. Meillä kotona, siis lapsuudenkodissani, koirat ovat olleet aktiivi työkäytössä olleita koiria ja vain tietyn rotuiset kelvanneet. Kaikki muut rodut saaneet nössöleiman. Onneks olen avartanut maailmaani.
Ikaros näyttää olevan koulutuksen suhteen hyvissä käsissä ja vähintäänkin "aikataulussa" ikäänsä verrattuna.
ReplyDeleteUlkonäöllisesti muistuttaa kovast isäänsä Brietä. Jos ette pääse tapaamiseen ensi viikonloppuna, nähdään sitten myöhemmin keväällä. Järjestelen koulutussessioita melko usein täällä kotikulmillani ja voisitte vaikka tulla vierailemaan yhteen selaaiseen (näkisitte myös täys-, ja puolisisaria siellä).
T. Ammi ja keltainen lauma Sipoosta
Fru, noutajat ovat kyllä hienoja koiria, mutta kaipa kun siihen on lapsena tottunut, niin on aivopesun uhri:)
ReplyDeleteAmmi, Kiitos:) Toivottavasti pääsemme jo nyt viikonlopuna, olisi hieno nähdä muita pentuja ja puolisisaruksia!