Istua vai ei?

Aamulla kun heräsimme, niin tein aamunappuloilla harjoituksia Ikaroksen kanssa. Yleensä en ensimmäisellä ruualla tee mitään juttuja, koska koira on yön jälkeen nälissään ja kiihtyy sen verran, että sekoittaa käskyjä ja yrittää ennakoida. Päätin nyt kuitenkin kokeilla, koska onhan koiran opittava tekemään asioita kaikenlaisissa mielentiloissa, muuten se lähtee lapasesta kun vähänkin innostuu.

Meni muuten hyvin, mutta taas tapahtui maahanmenon ja istumisen sekoittamista uudessa tilanteessa. Aina, kun luulen, että istuminen on Ikaroksella jokseenkin selkärangassa, niin saan erehtyä. Tai, ehkä ongelma on siinä, että maahanmeno on sillä vielä enemmän selkärangassa, koska olen panostanut siihen paljon - se kun on mielestäni paljon istumista vaikeampi liike.

Maahanmenosta kun tuli kohtuullisen varman ja nopea, joten lisäsin vauhtia ja lopulta kävelin harjoituksissa aina rivakasti ja käskin koiran maahan. Tavallaan muodostin terävän V-kirjaimen, kun otin askeleen puolitoista ennenkuin käännyin palkkaamaan koiraa. Istumisen kanssa "kirjain" olisi pikemminkin pehmeämpi U, koska meno on ollut haparoivampaa tarkkaillessa istuuko hurtta vai ei, ja olen muutenkin mennyt hiljempaa että koiralla olisi mahdollisuus erottaa käskyt, eikä noudattaa mahaanmeno"refleksiä."

No, nyt koira yhdistää edelleen rivakan kävelyni maahanmenoon, vaikka istuukin jos kävelen hieman eri tavalla.

Ei voi kuin todeta, että uskomaton thrilleri tämä noidankehän rikkominen...välillä täytyy oikein hoksottimet laittaa ylikierroksille, että pysyy askeleen edellä pienen keltaisen ennakointia ja tarkkailukykyä.

Olen nyt alkanut tehdä niin, että kävelemme melko hitaasti, ja kun koira istuu käskystä, niin viivytän hieman palkkaamista ja kävelen sitä katsomatta eteenpäin pari askelta. Vaikea kuvailla, mutta yritän siis tehdä hidastettua versiota ryhdikkäämmästä "v" kävelystä, jota teen maahanmenon kanssa, koska tiedän homman jo sujuvan. Siitä sitteen pikkuhiljaa nopeutta lisää, ja jos taas muistaisi sen naksuttimen käytön, niin voisi palkata muutenkin paremmin.

Mutta, täytyy kyllä ihailla sitä, miten koirat oikeasti tarttuvat ihmisen kehonkieleen ja "energiaan" vaikka niillä kuinka luulee koijaavansa, niin ihmisen paras ystävä tietää kyllä perkuleen hyvin missä mennään....