Kävin ensimmäistä kertaa Ikaroksen kanssa pyöräilemässä pihatien ulkopuolella, ja ihan hyvin meni. Koira ei kiskonut, pysäillyt tai riekkunut, vaan meni siivosti vierellä. Vikinää ja kitinää tosin kuului kyllä, kun ohitimme hieman kiertäen saksanpaimenkoiran taluttajineen.
Matka oli vain Siwalle ja takaisin, ehkä sellaiset 600m.
Pyöräkokeilun jälkeen, parin tunnin päästä lähdimme lenkille, ja sain päähäni hölkätä. Edellisenä päivänä kun päätin loppumatkasta hölkätä ja yllätyin kuinka jaksoin loppumatkan kotiin väsymättä. Halusin sitten tällä kertaa kokeilla kuinka kauan oikeastaan jaksan tasaisella maalla hölkätä. Varsinkin nyt kun pidin melkein kaksi viikkoa taukoa kaikesta raskaammasta täydellisen lihasburnoutin takia. Lomailu vaikutti kyllä melkoisesti ja juoksukyky parani. Tosin, mäkisellä pururadalla olen jaksanut muutenkin vetää säälittävät n. 8 min putkeen ja suunta ei siitä voi olla kuin ylös. Tosin, kuka normaali ihminen oikeasti jaksaa kovin pitkään nousta niitä mäkiä...
Yllättäen tasaisella maalla juokseninen ei tuntunut väsyttävän ollenkaan, ja sitä vaan jaksoi ja jaksoi, kunnes olin kiertänyt koiran kanssa koko lenkin ympäri. Hölkkää siis kertyi parisenkymmentä minuuttia, eikä Ikaros siitä kovin edes väsähtänyt.
Ikävä kyllä alaselkä alkoi hieman kipuilla, ja palasin taas melko pian maanpinnalle. Juoksemiset olisi paras hoitaa siellä pururadalla, vaikka kuinka tekisi mieli päästä helpommalla tasaisella asfaltilla. Mutta, pyöräilyä varmaan tulee harrastettua enemmän esim. vaikka aamuisin, jos pitää jonnekin lähteä ja jättää koirat yksin.
No comments:
Post a Comment