Sunday, June 12, 2011

Näyttelypuudeli

Paitsi, että näyttely ei ollut näyttely, vaan match show, ja puudelikin oli vain puunattu ja tuunattu lapinkoira...

Homma alkoi luonnollisesti ilmoittautumisella:

(Huomatkaa kuinka Tekla löytää rapsuttajan heti ilmoittautumispöydän luona, ja parkkeeraa häikäilemättä ns.  tavaramerkkiasentoonsa välittömästi uiden vaivattomasti parrakkaan sedän liiveihin...)

Seuraavaksi näytin, miten koiraa esitellään:


Ja sitten odoteltiin ja kytättiin muita:






 Ja vähän myös rapsuteltiin välillä laiskiaista:
 

Alkoi se Teklan kehäkin joskus:








 (oma suosikki oli kaunis husky)




(Kuvat miehen isän ottamia)

Öhmmm, sain jonkun päähänpiston viedä Teklaa mätsäreihin. Syykin taisi olla lähinnä uteliaisuus, ja koirien sosiaalistaminen, eikä niinkään näyttelytaitojen esittely. Anoppikokelas tuli mukaan, ja lopulta meni kehäänkin, kun on välillä haaveillut Teklasta ja näyttelyistä. (Tekla on aina kyllä niiiin mummun mussukkaa, että oksat pois) Ikaros sai istua sivussa, koska olen hukannut jonnekin sen rokotustodistuksen ja rekisterikirjan.

Tekla on siis todella harvoin massatapahtumissa ns. "ihmisten ilmoilla", ja sille nyt ei ainakaan ole opetettu mitään seisomisia. Itsehillintäkin on niin ja näin, ja tälläinen tapahtuma, missä on koiria ja vielä haukkuvia sellasia sai kyllä meidän junttilan kiljukaulan kimittämään vähän väliä. Aina kun ajattelin sen rauhoittuneen loppuajaksi, niin ei - taas jossain joku haukkui, ja pystykorva sinkosi kärppänä pystyyn mussuttaakseen takaisin. Ikaroskin välillä heräsi jostain koomasta Teklan hössötykseen ja mussutti oman osuutensa, kunnes tajusi, että mitäs hemmettiä, ei täällä mitään ole ja käänsi kylkeään...

Ei siis oltu mitään mallioppilaita, ja mietin jo mitähän siitä kehässä olemisesta kertakaikkiaan tulee. Olin ihan 100% varma, että ensin Tekla kiskoo yli-innokkaana vieruskavereita kohti, ja sitten kun kehää kierretään, niin se alkaa paimentaa tai vaihtoehtoisesti purkaa paimennusvimmaansa remmin repimiseen.

Mutta, valehtelematta leuka loksahti auki, kun koira rauhoittui (hämmentyi?) kehässä, ja seisoi ihan kivassa asennossa anopin vierellä. Ja, kun kehässä lähdettiin liikkumaan, niin koira kulki ihan nätisti siinä vierellä. Jopa rakenteen katsominen meni ihan ok, ja Tekla koira antoi anopin laittaa häntää selän päälle ilman, että alkoi kiehnätä tyyliin "mitä sä nyt teet???#" Kertaakaan ei hyppinyt tai kimahtanut - ennen kuin tuomari katsoi nauhoja ja mietti päätöstään. Siinä vaiheessa neidillä pimahti, ja se kiskaisi kiljahtaen sivulle. Juu, ei herunut punaista nauhaa. En tiedä olisiko muuten jopa voinut tulla, koska kilpakumppanin koirakin hyppi omistajaansa päin ja sähläsi hiukan sekin Tuomari myös heille jotain huomautti liian tiheästä namin antamisesta. No, rakenteen esittely jäi meiltä vähän vähemmälle, niin eiköhän se ollut joka tapauksessa sinisen nauhan arvoinen suoritus...

Sinisten nauhojen kehässä Tekla vilkuili taakseen, kun seuraava tuli niin lähellä, kimahti pari kertaa poseeratessa, ja hyppäsi kerran päin anoppia. Istui myös kahdesti. Ei yllättäen päästy loppusijoille:-)

Olimme kuitenkin kaikki hyvin tyytyväisiä Teklan suoritukseen, joka tapahtui kaikkien  nollakokemuksella. Ei aiheutettu kehässä häiriötä muille, eikä suoritus erottunut muutenkaan mitenkään rumasti joukossa. Ei voi muuta sanoa, kuin Hyvä Tekla! Ollaan me vähän juntteja, mutta ei nyt nolattua itseämmekään erityisesti. Ja anoppikin oli aivan innoissaan mätsäreistä.

No comments:

Post a Comment