Loch nessin labradori

Kävin jälleen heittelemässä damia jokeen - mitä tulee nyt tehtyä aika usein kun se jorpakko tonttia tosiaan reunustaa. On vielä vaikea törmäkin, mistä koira pääsee juuri ja juuri ylös, ja saa vähän maastoharjoitusta. (Sekä oppii hyppäämään pommilla veteen tullessaan vauhdissa kohti vettä.)

Kovin yksityistä tämä harjoittelu ei kuitenkaan ole, koska  n. 20-30m  päässä on entinen kunnan uimaranta, jossa on usein ihmisiä uimassa läpi päivän. Mitä pahempi helle, sitä enemmän porukkaa - varmaankin  kymmeniä ihmisiä piikkiaikoina, jos lasketaan mukaan kaarisillalla seisokelijat. Ja, tämän yleisön iloksi välimatka meihin on tarpeeksi pieni, jotta he kuulevat molskahduksen, ja näkevät jonkin mysteeriotuksen liikkuvan vedessä - mutta toisaalta eivät välttämättä näe minua. (Kaarisilta ja puskat peittävät penkereen jolla seison.) Kuulen myös itse kaiken, mitä rannalla molskivat tai sillalla seisojan sanovat.

Yleensä tilanne etenee seuraavasti:

Dami/keppi/laudanpala lentää jokeen ja koira hyppää perässä aiheuttaen molskahdusken, joka saa tappajahaita liikaa katselleet rannalla olijat heräämään:

-mikä se oli??????

-mikä?

-no tuolla noin, kato nyt mikäsiellämeneemikäseonapuamitäihmettä?

- joo,nii just!!! Mikä toi vois olla???

Kun, päästään arvausleikkiin nimeltä "mikä siellä joessa menee", niin yleensä ensimmäisellä kerralla se on majava. Toisella damin heitolla porukka huomaa, että se onkin koira tai ainakin majava, joka noutaa. Kolmannella kerralla joku huomaa, että siellä on muuten ihminenkin, ja sitten he jäävät tuijottamaan, kun loch nessin labradori ui ja hakee damia. Mikä heitä yleensä varmaankin kiinnostaisi yhtä paljon kuin kasa kiviä.

Joskus vaihtoehtoisesti myös joku tarkkasilmäinen lapsi huomaa koiran ensin ja huutaa kirkkaalla äänellä "äitiäitiäiti, tuolla menee majava/koira/valas/dinosaurus/hirviö. Taannoin olin kuulevani jonkun melko pienen lapsen arvaavan loch nessin hirviötä.

(Siitä tulikin mieleen, että mitä jos liimaisin hain selkäevän muotoisen liuskan Ikaroksen selkään. Tai poronsarvet päähän. Siivetkin voisi olla hyvä vaihtoehto. Ja siitä sitten heittämään damia kohti uimarantaa.)

Toistaiseksi olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, sillä kun itse kävin viimeisinä hellepäivinä uimassa, niin kukaan rannallaolija ei ainakaan huutanut, katso äiti tuolla menee valas.  Mutta, sitä päivää odotellessa...

(Kuvasaaste: HUPS, koira yliajettu)