Olipa päivä! Ensin piti mennä koirapuistoon, mutta keskustassa muutimme mielemme, sillä tuomiopäivän pilvet roikkuivat jazzkaupungin päällä kiehuen kuin hornankattila. Arvelimme puistoreissun päättyvän lyhyeen, joten koirapuiston sijaan päätettiin mennä Hesburgeriin (loogista, eikö?) Porin Tiilimäen Hesburger on siinä kaupungin laidalla stadionin ja Porinmetsän vieressä. Aika avointa aluetta siis siinä lenkkeilymaaston lähellä. Hyvät näkyvät oli taivaalle.
Sillä aikaa, kun mieheke oli sisällä hakemassa ruokaa, odottelin minä Ikaroksen kanssa autossa ja seurailin kuinka Porinmetsän ja stadionin taakse lyövät salamat lähestyivät ja tuuli riepotti puita. Kuului vaan sellainen metallinen repeävä räjähtely ja maa tärisi. Osa salamoista löi jonnekin Porinmetsään luultavasti maahan asti, siltä ainakin näytti. Olisin mennyt Hesburgeriin turvaan, mutta oli koira mukana, enkä voinut jättää sitä yksin. Vaikka, Ikaros kylläkin lähinnä höhötti kiinnostuneena takapenkillä, ja itse olin se, joka oli hieman paniikissa.
Mies tuli autoon sopivasti juuri kun brutaali rankkasade alkoi, ja ajoimme parkkiksen perälle syömään, kun motarille ei uskaltanut lähteä. Ihan hyvä, ettei lähdetty, koska alkoikin sataa sormenpään kokoisia rakeita, ja koko auto heilui, kun pieni "kivisade" vähän "rapisi."katolla ja tuulilasia vasten. Seuraavaksi sitten ukkosen keskus saavuti meidät, ja vähemmän miellyttävästi salama löi jonnekin parkkipaikan perällä olevan kyltin taakse. Missä vaiheessa sain jonkun saamarin hysteriakohtauksen, ja aloin vaan huutaa, että mies ajaisi pois. Joten eikun motarille vaan. Mikä oli myös mielenkiintoinen kokemus, hyvä kun eteen näki. Päädyimmekin pysäämään ABC:n parkkikselle, ja odotimme, että vaakasuora sade lakkasi.
Noormarkussa oli toinen myräkkä, joten käytännössä ajoimme vaan myrskystä toiseen, mutta ainakin kotona oli turvallinen olo. Mitä nyt kissat nököttivät iltaan asti sängyn alla.
***
Illalla kävimme sitten metsässä tekemässä hakua, ja huomasin taas asioita joita pitää parantaa. Yleensä nimittäin kävelen viemään damit, mutta tänään vaikeassa maastossa heitin osan matkaa ryteikköön. Ikaros sitten pysähtyi kohtaan, jossa olin suorittanut heiton, ja kääntyi hetken siinä haettuaan katsomaan minua "kyllä sinun haju on ennen vienyt perille!!!?" Voi kehveliä! Oli myös hieman hukassa, kun damit olivat maastossa, eivätkä polun varrella, ja tuli pari kertaa eräältä haulta takaisin, kun dami oli suoraan edessä olevan kiven takana. Yritti kyllä hakea, mutta kiersi aina kiven, eikä tajunnut katsoa sen ympäristöä.
Eli nyt vaan polut hukkaan, ja lisää suoraa maastotreeniä. Tänään kyllä jokainen dami löytyi, ja palautui käteen, mutta ohjaajasta irtoaminen on edelleen haaste, jota pitää opettaa. Lopussa erästä damia ei löytänyt itse ennen kuin kävelin koiran kanssa 15m päähän siitä, ja osoitin suunnan. Ikaros ei myös eräässä haussa suostunut hyväksymään, että dami on osoittamassani suunnassa, kun ei sitä helposti löytänyt, vaan alkoi suorittaa hakua pitkin maita ja mantuja takanani ja sivullani. Ilmeisesti hakkualueen alamäen risukko oli erityisen vaikea haettava alue. Ja kieltämättä maasto oli silti kyllä aika vaikeaa, mäkeä, risukkoa ja damit näkymättömissä, että ei ihme että koiralla oli haastavaa, kun vaikeusaste oli ehkä liian suuri verrattuna entisiin "dami on polun päässä" harjoituksiin...
ps. Viralliset kuvaukset varattu 10.8. Muistin, viimekin.
No comments:
Post a Comment