Voisin nyt tehdä pienen(ison) matkakertomuksen, ja aloittaa sen luettemalla muutamia ajallisia määreitä, joista voi päätellä tuskani määrän, kun palaset loksahtivat paikalleen.
Matka-aika Google Mapsin mukaan oli 2h 45min, joten päätin varata aikaa matkustamiseen 4h. Arvelin, että siinä ajassa ehdimme pysäämään parilla huoltiksella, ja olemme perillä hyvissä ajoin vaikka ajaisimme harhaan - kuten aina teemme, koska olemme niin hönöjä kartanlukijoita.
Lähdimme reissuun huoltiksen kautta, ja olimme Vaasantiellä klo.8.15. Matkalla pysäsimme Kristiinankaupungin huoltiksella, mihin meni ehkä 10min.
Jossain vaiheessa sitten katsoin reittiohjetta väärästä kohtaa, ja luulin, että laihiantie on n.20km päässä tekemästämme käännöksestä. Tosiasiassa se olikin jo 6km päässä, joten ajoimme tien ohitse. Kun käännöstä ei sitten alkanut kuulua, ja huomasin miten aika kävi oudon tiukalle, niin pysähdyimme katsomaan ja tajusin erheen. Samassa tajusin myös, että meidänhän olisi pitänyt lähteä seitsemältä, jotta matkaan olisi varattu 4h. Olin siis varannut matkaan tunnin vähemmän, ja ylimääräisen ajan olimme jo tuhlanneet huoltikselle ja tankkaukseen.Ihan uskomatonta sekoilua, mutta kun on laho pää, niin minkäs teet.
Siitä alkoikin melkoinen ralli, ja öhmhmhm en voi sanoa, että nopeusrajoituksia olisi aivan täysin kunnioitettu. Hirvittävän stressipaniikin kourissa ehdittiin kuitenkin paikalle juuri yhdeksitoista, ja hyppäsin paikanpäällä autosta ulos syke luonnollisesti tapissa. Koirakin meni tietysti ihan sekaisin innosta, kun näki omistajansa staasin, ja veti minua pitkin soratietä kuin rekihusky. Onneksi rauhoittui vähän matkalla, ja väänsi tortutkin puskaan.
En edelleenkään tiedä, miten selvisimme ajoissa paikalle ottaen huomioon, että ajoimme kuitenkin 40km ylimääräistä, ja teimme pari pysähdystä matkalla. Mysteeri...
Koe:
Tuomarin puhuttelussa Ikaros oli kohtuullisen nätisti, mitä nyt vingahteli hetkittäin ja haukahti kerran vieruskaverille yli-innokkaana. Lopussa alkoi kuitenkin haukahdella enemmän, kun parkkipaikalta kuului haukkua, ja olin siinä vaiheessa varma, että monoa tulee. Lopetti kuitenkin mölyämisen, kun vähän hyssyttelin, ja osuus meni läpi.
Vesityössä Ikaros lähti hakemaan maalta heitettyä lokkia aika rivakasti, mutta tiputti sen palautuksessa eteeni ja haisteli sitä. Lokki oli "hieman" lillunut ja kulunut, ja haisi varmasti vieraalta riistalta, niin en ihmettele. Pyysin koiraa tuomaan riistan minulle, ja kehoittelun jälkeen se otti lokin ja hoiti palautuksen loppuun. Seuraavan lokin palautti jo suoraan käteen. Vesityössä ei mielestäni ollut siis mitään erikoisempaa, helpponakki.
Haku:
Hakuruudun ja koko rantametsän maasto oli jotain, mitä en odottanut: melkoisen korkeaa, ehkä 30cm:n varvukkoa( jotain matalaa katajan tyylistä pusikkoa), jonka alle vaakut peittyivät varmasti kokonaan. Ihan erilaista, kuin olemme harjoitelleet, ja nähdessäni varvikon, olin melko varma, että koira palauttaa vain heitetyn variksen, ja homma on seis sen jälkeen.
Haussa jouduinkin tekemään jonkinverran uudelleenlähetyksiä tai pikemminkin suunnanohjauksia, kun koira meinasi kiertää suorittamaan hakua taaksemme pois hakualueelta. Apuja se ei varsinaisesti tullut minulta kerjäämään, mutta oli huomattavan väsynyt jo kolmen vaakun jälkeen ja tahti alkoi hiipua. Varmasti 3h kuumassa autossa ja vuoron odotus tukahduttavassa kosteassa helteessä ei auttanut, mutta nehän on niitä juttuja, jotka pitäisi kestää. Neljä niitä vaakkuja taisi tosiaan sieltä tulla, ja olin aika varma, siinä vaiheessa että emme pääse jäljelle. Ilmeisesti suoritus kuitenkin riitti koiran ikään ja työskentelyyn nähden, ja kyllähän se sitä hakua siellä tosissaan suoritti/teki pääsääntöisesti palautukset käteen. (Missään vaiheessa en pillittänyt koiraa palautuksiin tai joutunut houkuttelemaan sitä tuomaan riistaa, vaan se toimitti palautukset oma-aloitteisesti ja spontaanisti.) Vähän kyllä laiskasti tavalliseen vauhtiin verrattuna. Ilmeisesti ei vain sitten löytänyt viimeisiä vaakkuja, vaikka alueella kierteli, ja tein sinne uudelleenlähetystä lopussa. Arvaisin, että ei ulottanut hakualuetta riittävän pitkälle, mutta tyhjensi kuitenkin sen alueen, millä haki. Varma en tosin voi olla, koska olin itse niin totaalisesti pihalla, ja en edes muista muuta tuomarin arvostelusta kuin, että hakualuetta laajemmaksi.
Jälki oli ilmeisesti suorahko, ja koira katosi nenä jäljen päällä hyvää vauhtia näkyvistä parin metrin päässä olevaan hakkuutiheikköön. Vuorollamme alkoi myös sataa - ja aikaisemmin ukkonenkin loli lyönyt pari kertaa odotellessa. Huolestutti miten sade vaikuttaa koiraa, mutta pupu sieltä löytyi. Koira tuli kuitenkin tielle sivummalla odottavan muun porukan eteen, koska ilmeisesti hurtta palasi poistujan jälkeä pitkin takaisin. Nähdessään minut lähti onneksi heti minulle palauttamaan, ja palauttikin käteen. Homma oli sitten sillä selvä, ja NOU1 hallussa:) Jälki oli mielestäni aika suoraviinaisesti hoidettu, eikä jäljen löytymistä tarvinnut avustaa yms.
Kokeeseen osallistui osallistujalistan mukaan koirakoita 16kpl, jäljelle pääsi laskujeni mukaan ainakin kahdeksan, ja vain muutamalla tyssäsi jälkeen. Läpipäässeita oli siis vähintää kuusi. Muiden suorituksiin en pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta sen muistan, että kahdella tyssäsi vesityöhön, ja enemmistöllä hakuun, joko ei tullut riittävästi riistaa takaisin, ja taisi joku koira jopa ottaa ja kieriä haettavan riistan päällä.(???) En tiedä kuulinko oikein.
****
Taipparisuorituksena Ikaroksen suoritus ei ollut täydellinen, mutta olen siis hyvin tyytyväinen koiraan, ja se on asainnut monta taputusta ja makkaraherkkua. Kyseessä on kuitenkin koira, jolle ei ole pennusta asti opetettu itsenäisyyttä ja hakuruutua, enkä itsekään noista ole mitään pahemmin tajunnut. Tajusin oikeastaan vasta riistat kasvattajalta saatuani, että koira itseasiassa tekeekin hakua jälkieni avulla ja aikaa sen korjaamiseen ei pahemmin jäänyt. Haittana on ollut myös se, että Tokon takia opettanut koiran roikkumaan jatkuvassa kontaktissa ja kiinnittämään minuun huomiota aina, kun se kohtaa jotain vaikeaa ( muiden koirien ohitukset, keskustan kävelykatu, epäilyttävä roskis). Niinpä sen on varmaankin keskivertoa hankalampi ymmärtää, että sen pitää tehdä töitä itsenäisesti, minusta kaukana ja se ei saa hakea mitään ohjeita ihmisiltä. Luonteeltaan Ikaros kun ei ole mikään itsenäisin koira kuitenkaan, vaikkei nyt hirveä punttinösväkään.
Hyvä nomekoira lienee sopivasti energinen, motivoitunut ja itsenäisyyteen kykenevä. Meillä pitää kyllä opetella tuota itsenäisyyttä aika lailla, ja saada lisää itsevarmuutta harjoittelun kautta. Ikaroksen taipparin hakuruutu antaa aihetta toiveikkuuteen - olihan se nyt kuitenkin meille ihan kohtuullinen suoritus, varsinkin kun näiden kahden viikon aikana ollaan tehty sen verran hakua, että tulee itseltäkin jo korvista ulos. Hakuintoa voi alkaa löytyä kun se hakuruutu ei ole lähes jokapäiväistä. Yleensä nämä asiat kuulunee opettaa vähemmän hötkyillen, jottei koira mene jumiin ja ala inhoamaan koko hommaa. Nyt pidetäänkin kyllä viikon tauko kaikesta harjoittelusta ja koira saa lomailla hyvillä mielin:)
Tulevaisuudessa siis katson miten koira pärjää Nomessa, ja otan tavoitteeksi päästä ensimmäiseen nomekokeeseen ensi kesänä. Nyt koira ei osaa edes linjalle lähetystä, niin on kuitenkin nyt opitun asian laajentamisen lisäksi monta uutta asiaa opittavana. Ollaan ehkä vähän "jäljessä" siitä, mitä koira voisi jo osata, jos olisin sitä pennusta asti opettanut nomeen..
Katsotaan siis tuoko koulutus ja ikä lisää itsevarmuutta. Hyvin suorittamiskeskeinen Ikaros kuitenkin mielestäni on, ja se selvästi tekee ohjaajan kanssa mielellään töitä, eikä lähde hölmöilemään pitkin maita ja mantuja ja pistä koko hommaa läskiski, jos sitä ei huvita:)
No comments:
Post a Comment