Ei ole koirat sen kummemmin sairaita, mutta tuli heitettyä kuitenkin eri merkeissä keikkaa useammallekin elukkatohtorille.Yhdeltä hain Ikarokselle korvatulehdusmömmöt, ja toiselta uudet rokotustodistukset kadonneiden tilalle. Ja kohta pitää rokottaa ja kuvauttaa.
Alunperinhän huomasin, että ei hemmetti, Ikaroksen rekisteriote on hukassa - joten tilasin uuden, ja pulitin 34e erheestäni. Nyt sitten taipparipaikan varmistuttua muistin ne rokotustodistukset. Ja hukassa tietysti nekin, kun olivat samassa nipussa rekkareiden kanssa.
Samana päivänä, kun tajusin todistusten kadonneen, huomasin Ikaroksen myös raapivan korvaansa. Päättelin, että sille on mahdollisesti tulossa korvatulehdus, ja mietin josko sen koiran voisi rokottaa ja samalla tarkistaa korvat. Soitin vakiolekurille, mutta kukaan ei useaan kertaan vastannut, joten varasin sitten ajan toiseen lekuriin korvatarkistukseen ja mahdolliseen rokotukseen(jos korvat sallivat). Oli kuitenkin sen verran ikävä korvatulehdus talvella, että en halunnut odotella kehittyykö taas korvassa joku rutto.
Lekurissa lääkäritäti sitten selitti hieman tympeänä ennen korvien tarkistusta, että koira ei ole täyttänyt sitä yhtä vuotta, niin ei sille nyt oikein voi sitä rokotetta antaa. Ihmettelin, että onko tosiaan sillä vajaalla kahdella viikolla näin iso merkitys, kun olen käsittänyt sen yhden vuoden olevan vain ohjeistus, eikä mikään tasaraja. Ei pahemmin tuntunut heruvan ymmärrystä mankumiselleni, joten en sitten jäänyt jankkaamaan, vaan päätin mennä samalla kaupunkireissulla käymään vakiolekurissa, josko siellä olisi joku paikalla antamassa heidän tiedoistaan ne todistukset. Pelkäsin puljun olevan lomalla, kun ei kukaan edellisenä päivänä vastaillut puhelimeen, mutta onneksi olivat auki, ja sain vaivatta ne rokotustodistukset. Nyt on kaikki lappuset ja lippuset kunnossa...puh huh.
Ikaros sai korvatulehduslääkkeet, löytyi toisesta korvasta hiivaa. Onneksi ei ehtinyt päästä pahaksi, kuten keväällä, kun en huomannut ajoissa...
Painokin tuli mitattua:n. 28,5kg.
***
Tekla yllätti minut tänään! Neiti on viime aikoina osoittanut merkkejä uhmaiän laantumisesta, vaikka mitä nyt kävikin eilen taas kyräillen luvatta keittiössä dyykkaamassa ruokaa ja nylkytti kissaa. Ja yritti komentaa, kun menin torumaan (jäähylle pääsi.)
Muulloin Tekla on kuitenkin taas ihanan kontaktikykyinen, suorastaan ylitsepursuavan aktiivinen tuijottaja - ja pystyy olemaan paikallaankin hetkisen. Jonkun verran olen tehnyt paikallaoloharjoituksia ja luoksetulojakin jo takapihalla. (Kuukausia sitten heitin hanskat suosiolla tiskiin, kun koira ei vain kertakaikkiaan voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan vouhotukseensa.)
Nyt sitten Tekla oli vapaana yhteisellä pihalla kanssani, kun odottamatta naapuri käveli pihan poikki jackrusseli Pepen kanssa. Tietysti Tekla haukahti, ja lähti kohti heitä. Kirosin mielessäni mietttien miten kohta kaksi koiraa leikkisi remmit solmussa. Vihelsin silti vaistomaisesti, vaikka oletin tehon olevan nolla. Mutta! Mitä vielä, neiti löi jarrut pohjaan kuin seinään, ja juoksi hippulat vinkuen luokseni. Eikä edes lähtenyt takaisin, vaikka ei ollut makkaraa palkaksi.Ihme ja kumma, siis kerta kaikkiaan!
Kyllä oli meikäläinen hiljaista koiranomistajaa...kuka on vaihtanut tuittupään tottelevaiseen.
No comments:
Post a Comment