Hakua/jälkeä

Jälki: Toissapäivänä tein Ikarokselle melko jyrkästi mutkittelevan U:n muotoisen jäljen kanilla, niin että 60m jälki kaarsi jyrkkämaastoisessa metsässä kumpareen taakse, enkä nähnyt koiraa ensimmäisen 15m jälkeen. Jätin kanin polunreunaan, ja palasin samaa polkua pitkin takaisin paikkaan, jossa Ikaros oli niin, ettei nähnyt jäljentekoa.  Lähettäessä koira jo hinkui haistamalleen jäljelle, ja sinne pöpelikköön se katosi kuin pieru saharaan. Takaisin sitä ei kyllä kuulunutkaan ihan heti, vaikka saattoi johtua siitäkin, että  "odottavan aika on pitkä." Ja, kyllä se koira takaisin tulikin lopulta kani suussaan poistumisjäljissäni aivan toisesta suunnasta...eli oli napannut kanin ja seurannut jälkiäni siitä eteenpäin

Tänään sitten tein pisimmän suoran jäljen toistaiseksi -ja nyt koira selvästi odotti jäljen sijasta hakua, minkä takia jälki löytyi vasta n.10m päässä minusta. Mutta, kun se löytyi, niin seuraaminen oli taas nopeaa, ja pupun löytyminen ei tuottanut ongelmaa.

Haku:  kävelin metsässä 30m päähän polusta kunnon harppausaskelin ja heitin varikset ehkä 15m päähän  vastakaisille puolille. Lähetin koiran hakuun polulta, ja Ikaros seurasi taas jälkiäni niiden päähän ennen kuin aloitti haun. En  tosin tiedä mitä se metsässä oikein juoksi, koska yhdessä vaiheessa olin näkevinäni variksen sen suussa, mutta koira kuitenkin juoksi pitkähkön kumpareen takana päättömästi. Kutsuin sitä, mutta ei heti tullut ja katosi näkyvistä. Hetken kuluttua se kuitenkin porhalsi esiin läheisen toisen kumpareen takaa varis suussaan. Ilmeisesti se ei enää muistanut missä olin ja jumitti metsässä etsien jälkiäni kunnes kuuli ääneni ja palasi hiukan kiertotietä takaisin. 

Lähetin ykkösvariksen jälkeen uudestaan hakuun, ja koira teki taas sen, minkä se tekee usein: pysää katsomaan 5m päässä, jolloin käsken uudestaan. Jostain syystä Ikarokselle on hakusuunnan määrittäminen jäänyt oppimatta, ja se ei oikein tiedä mistä sen pitäisi aloittaa haku.

Metsässä on nyt kuitenkin mennyt ihan hyvin. Varikset on löydetty ja jälki myös.

Toinen tarina onkin sitten rannalla sekoilu: ollaan nyt pari kertaa tehty takapihalla niin, että mies heittää damia, ja minä kuvaan. Nyt sitten mies heitti koirarannalla todella kaukana damin - ehkä jopa 150m päässä. Ikaros juoksi damia hakemaan, mutta sen sijaan, että se olisi kääntynyt palauttamaan minulle, niin se juoksikin miehen luokse ja yritti tyrkyttää hänelle damia. Mies käänsi vaan selkäänsä, ja koira hyöri ympärillä melkoisen sitkeästi yrittäen saada damia hänelle. Minä sitten hypin ja huusin siellä rannan toisessa päässä, mutta kesti varmaan minuutin verran, että Ikaros näki minut ja sain sen huomion. Kyllä se sieltä sitten tuli melko nopsaa, kun tajusi jutun juonen.

Lähetin hakemaan toista damia, joka oli melkein samalla paikalla, mutta koira meni vain 3/4 matkaa ja haki väärältä alueelta. Laajalla rannalla se ulotti hakua kaislikkoon ja  löysi jonkun kivan hajun, jota jäi lipittämään ja nosteli koipeaan. Tervehdykset jätettyään koira olikin mukavasti jo unohtanut koko hakemisen ja lähti tulemaan luokseni. En kuitenkaan päästänyt koiraa jalkoihini, vaan komensin hakemaan. Sillä välin mies oli kävellyt osan matkaa takaisin ja heittänyt koiran takana damia lähemmäs. Kyllä Ikaros sen damin sitten löysi ja palautti, mutta sitä ei todellakaan kiinnostanut muu kuin se yksi pensas, jota palasi palautuksen jälkeen tutkimaan. Miehet.... :-)

Lauantaina on siis taipumuskoe, ja luulen sen 80% todennäköisyydellä kaatuvan hakuun. Jos pääsemme hausta eteenpäin jäljelle, niin voisin jo olla melkein varma, että siinä ei tule ongelmia ja läpi menee. Vesityön nyt pitäisi olla ihan selvää pässinlihaa, ja jos siinä jo kaatuu niin olisin hyvin ihmeissäni. Mutta, tuo haku on kyllä niin villi kortti. Ja, ainahan voi tapahtua vaikka mitä, eläimet kun on eläimiä.