- Itse kontakti on mielestäni ihan hyvä; Ikaros katsoo minua yleensä melko intensiivisesti. Liikkeen kohtakin on alkanut ankkuroitua sopivaksi, pitkään aikaan koira ei ole lipsahtanut liian taakse tai liian eteen. Jos kuitenkin lipsuu, niin vaihdan yleensä suuntaa, ja palkkaan koiran vasta, kun on sopivassa kohdassa. Ulkona tosin ei voi kokoajan vaihtaa suuntaa, niin olen odottanut oikeaa kohtaa ja kehunut vuolaasti.
- Ikaros myös pysyy hyvin kontaktissa, ollaan menty ohi aika pahastikin räyhäävistä koirista. Ei toki kunnialla kaikista, mutta kuitenkin ihan hyvin ottaen huomioon herran terävyyden. Viimeksi kiskova koira oli meistä alle metrin päässä kapealla pyörätiellä, ja meni hyvin, kunnes vastapuoli alkoi ohituksessa haukkua melkein korvaan, jolloin herra ei enää kestänyt ja alkoi paasata takaisin. Mutta, jos välimatkaa on enemmän, niin ongelmia ei yleensä synny.
- Miinusta on seuraamisen verkkaisuus. Toisaalta, omasta mielestäni kohtuu rauhalliselta koiralta ei voi vaatiakaan malien tai bortsujen kaltaista sähköistä intensiivisyyttä. Kyse pitäisi olla tottelevaisuuskoulutuksesta eikä siitä miten saa koiransa liikkumaan kuin toisen rodun edustaja, jolla on eri viettipainotus ja rakenne.
- Käännöksissä Ikaros katsoo joskus jalkojaan, ja käännös on välillä hieman väljä. Ja, kun palkkaan, niin hurtta tuppaa katsomaan maahan, ettei vaan herrantähden mitään tippunut:-) Täyskäännöksessä osaa kuitenkin pysyä vasemmalla puolella, eli kulkee vasemman jalan vierellä tai kiertää takaani vasemmalle puolelle.
- alunperin vaan palkannut Ikarosta kontaktista, enkä ole kouluttanut ns. tokotavalla. Nyt olen kuitenkin käyttänyt sitä "nappula kourassa, ja koura koiran kuonossa", imuttelua saadakseni lisää vauhtia - ja nopeamman istumisen kun stoppaan. Eli, melkein juostaan koiran kanssa ja tehdään äkkikäännöksiä ja pysäyksiä. Ihan siksikin, että pennun kyky sellaiseen kasvaisi. Ja, kyllä se hieman heijastuukin normiseuraamiseen. Ikaros on alkanut käännöksissä pysyä tiiviimmin kontaktissa ja pysähtyä paremmin. Uskoisin, että kun tätä nopeutta hiukan harjoittelee, niin saadaan liikkeet vähemmän laiskoiksi.
- Olen harjoitellut myös seuraamista juoksuhölkästä. Se sujuu oikein hyvin, mutta ongelmana on se, että hidastaessa koira tahtoisi edistää. Vaihdan tilanteessa pari kertaa suuntaa, niin pikkumies palaa oikeaan kohtaan. Mutta, asiaat täytyy kyllä treenata, koska ei voi kokeessa koiraa ohjata, vaan sen on opittava, että kun vauhti loppuu, niin se myös loppuu.
Paikallaanolo
Ikaros jaksaa odottaa vaikka tuomiopäivään asti. Ongelma ei ole siinä, että opetetaan tälle koiralla itsehillintää ja keskittymistä, paremmin se osaa kuin minä. Pitäisi nimittäin itse aina muistaa kaikissa harjoituksissa, että koiralle ei muodostu väärää rutiinia. Eli ei rikota sitä käsky-odota-vapautus kaavaa.
Jankatessani maahanmenoa ja istumista teimme liikkeitä tiuhaan tahtiin, ja lähdin jatkuvasti liikkeelle koiran kanssa palkattuani sen askeleen päästä. Vaikka käytin vapaa-sanaa, niin koira tottui siihen, että lähtiessäni poispäin, se lähti mukaan. Alkoi jo muodostua sellainen rutiini, että saattoi lähteä kontaktiin ilman vapautusta. Ikaroksen kanssa täytyy olla kyllä todella skarppina, koska sille muodostuu helposti rutiinia ja se liittää liikkeet tilanteisiin. Esim. narttumme on hyvin lyhytjänteinen, mutta vastaavasti se ei ole koskaan ollut yhtä keho-tilanne orientoitunut.
No comments:
Post a Comment