Eilen tehtiin koiralle hakutreeni nro 2. Viimeksi oli aika vaativa, niin nyt vain kaksi hakua ja yksi jälki. Kivaahan sen olla pitää, eikä koira saa aina väsyä...
Varikset(2kpl) vein kosteassa metsämaastossa jonnekin ehkä 35m päähän - laskin 45 askelmaa, mutta ei se yksi askel pöpelikössä kyllä metriä tee. Heitosta varmaan tuli jokunen metri lisää, tosin toinen linnuista törmäsi puuhun ja palautui jokusen metrin bumerangina takaisin. (Tuplataan harjoitusriistat heittämällä ne jäisinä päin puuta)
Lähetyspaikalla oli kumpu, jonka takana on alavahkoa soista metsää. Koiraa ei näe kunnolla, eikä koira näe minua pahemmin. Maasto siis toivottavasti kasvattaa itseluottamusta ja katkaisee napanuoran minuun.
Ykkösvaris palautui melko nopeasti minulle hienosti perusasentoon. Ei mitään moitittavaa.
Kakkosvarista ei löytynyt yhtä nopeasti, ja aikansa etsittyään koira turvautui taas kikakolmoseen, haki jälkeni seurasi sitä taaksepäin, ja lähti taas sitä pitkin heittokohtaan, josta aloitti haun uudelleen. Ja nopsaan löysikin variksen. Palautti taas minulle perusasentoon.
Hieman ärsyttävää tuo jäljen metsästys, koska ilmiselvästi koiralla hajuaisti pelaa, mutta se on käsittänyt homman väärin, ja hakee aina hajustani hakuapua. Mutta, eiköhän se siitä, kun saa itsevarmuutta ja ymmärtää jutun juonen. Nytkin kävi minusta alle 10m päässä, mutta kuitenkaan ei tullut eteeni pyytämään apuja, tai kiinnittänyt minuun huomiota pahemmin - suoritti vain enemmänkin lähihakua. Kyllä siinä vaan voi kokeessa nousta hikikarpalot, jos koira käy usein niin lähellä tekemässä hakua...
Jälkin meni erinomaisesti. Joskin minulle on täysi mysteeri jäljestikö koira pupunhajua vai jälkeäni. Tein sen verran lyhyen jäljen(40m), että näin mitä koira teki, ja aika selvät sävelet sillä oli jäljen seuraamisessa. Pupulle asti en nähnyt, ja hiukan koiralla kesti pidempään, kuin olisin arvioinut matkan sinne vievän. En tiedä viivyttikö raskaan jäisen pupun suuhun saaminen vai menikö koira ensin ohi poistumisjäljissäni. Jokatapauksessa se jäinen kalikka sieltä palautui perusasentoon. Hyvä hyvä.
Lähdin sitten koiran kanssa metsään hakemaan raahausliinaa, jonka olin sitonut merkiksi pupun paikasta. Ikaros lähti uudelleen jäljelle, ja johdatti hienosti minut puun viereen - minkä jälkeen se -tittididiidiiiih - jatkoi matkaansa poistumisjälkiäni tohinalla seuraten. Hajuaistissa ei siis mitä ilmeisemmin ole mitään vikaa, mutta nyt pitäisi koiran käsittää mitä kuuluu jäljestää ja koska kuuluu lopettaa.
(Eka taippariyritys 23.07, eli paikka irtosi.)
No comments:
Post a Comment