Piti siis tehdä virikkeeksi yksinkertainen helpo haku. Mies rämpi metsään ja heitti toisen variksista niin, että Ikaros näki. Lähetin koiran hakemaan, ja se toikin melko pian variksen. Mutta toista se ei löytänyt millään, ja päätyi lipittämään jotain polun viereistä kantoa. (Näin metsään tulessamme lähellä asuvan vesikoiranartun tulevan metsältä, ja tiedän myös sillä olevan juoksut) En vaan arvannut, että olisivat käyneet siinä kohdassa metsää. Hain sitten Ikaroksen pois hajuilta, ja lähetin uudestaan, koska ei huvittanut lähteä etsimään varista pöpeliköstä. Mutta, koira kaarsi miehen poistumajäljille, ja seurasi niitä - ja palasi takaisin lipittämään kantoa. Päätin, että juu, nyt ei tule mitään, ja harjoittelu loppui siihen. Paluumatkalla päätin kuitenkin yrittää jotain todella helppoa hakua, että kerta päättyisi onnistumiseen.
Vein koiran nähden kaksi varista hyvin aukealle metsälle n. 15m päähän toisistaan, ja lähetin koiran hakuun. Se löysikin variksen, mutta sen sijaan, että olisi tavalliseen tapaansa lähtenyt palauttamaan, niin se juoksikin toisen variksen luokse, ja yritti ahtaa myös sitä suuhunsa. Kielsin, ja koira juoksi eteeni. Käskin uudelleen hakemaan, ja nyt se juoksi varisten ohi luullen, että olin kieltänyt kokonaan niiden ottamisen - ja kääntyi paremman tekemisen puutteessa lipittämään jotain puskaa ja merkkaili. Siinä vaiheessa alkoi jo savu nousta korvista ja pillit lyötiin pussiin. Tuli tuskallisesti sellainen tunne, että 99.9% varmuudella viikon päästä tulee nou0, ja herra viilettää pitkin maita ja mantuja vailla harmainta hajuakaan, mitä se ihmisen viittoma hakusuunta ja haku ylipäätään tarkoittaa.
Tein sitten kotona harjoituksia estääkseni tämän rohmuamisen ja vaihtamisen etenemisen:
No comments:
Post a Comment