Hakutreeni riistalla vol. 1

Ikaroksen kasvattaja lähetti harjoitusriistaa, ja viskelin sitten tänään pakasteita metsässä. (Ja  sulloin ne takaisin pakkaseen, herrrrkkua.)

Aloitus oli haparoiva, mutta loppua kohden parani. Positiivista oli se, että löydettyään variksen Ikaros otti sen tuttuun tapaan suuhun hyvällä otteella ja lähti suoraan palautukseen. Ohjasin koiran perusasentoon ja homma toimi kuten damienkin kanssa. Kyky työskentelyyn pysyi yllä, vaikka koira selvästi väsähti, koska tein 4 hakua ja 2 jälkeä. kerran kävi sontimassa kesken haun, mutta jatkoi sentään hommia asiatuokionsa jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla tein kahdella variksella haun maastoon, joka oli Ikarokselle viimeksi vaikea. Kyse on kahden kumpareryhmittymän väliin jäävä lätäkköinen ja varpuinen ryteikkö. En tehnyt hausta pitkää, vaan tarkoitus oli opettaa korkeuseroja - eli mäeltäkin voi löytyä riista. Ensimmäisen variksen heitin ylämäkään kaatuneen puunrungon taakse piiloon tuulelta. Toisen heitin toiseen suuntaan, ja varis lensi vahingossa pieneen syvennykseen varpujen alle piiloon. Arvelin sen voivan tuottaa vaikeuksia, ja en ollut väärässä. Ensimmäisen variksen Ikaros kyllä palautti nopeasti, mutta seuraavaa ei löytänyt, ja koiruus kävi lopulta kolmesti ykkösvariksen löytöpaikalla, ja seurasi jälkiäni palaten muutaaman kertaan niitä taaksepäin. Kielsin palaamasta eteeni kerjäämään apuja, ja osoitin suuntaa, josta varis löytyi. Lähti jäljissäni takaisin ja lopulta koira juoksi jossain hornan  kuusessa syvällä metsässä, kunnes palasi takaisin häsläten kummankin mäen päällä, kiersi aluetta  kuin kissa kuumaa puuroa, mutta ei vaan suin surminkaan löytänyt kuopassa olevaa piiloraatoa. Lopulta se sattui niin lähelle, että sai hajun ja varis tuotiin minulle.

Seuraavan haun tein tasaisempaan märkään varpuhetteikköön, kävelin n. 20m ja heitin varikset eri suuntiin. Kumpikin variksista palautui minulle perusasentoon melko nopeasti, joskin toisen variksen löytyminen otti hiukan pidempään (taas palattiin heittokohtaan käymään... )Koira sinnikkäästi jäljesti jälkiäni, niin päätin vaihteeksi käyttää sitä hyväkseni hakualuetta pidentäen, ja tein n. 50m haun.Tämä haku oli selkeästi paras, ja varikset tuotiin todella nopeasti perusasentoon, vaikka olin heittänyt ne voimieni takaa metsään., ja väliä jälkeeni ja riistoihin oli jonkinverran.Neljännen haun tein lyhyehkönä melko avoimeen kuusikkoon, ja jälleen koira yritti jäljestää jälkiäni ennenkuin siirtyi hakuun.

Kanilla tein kaksi jälkeä. Ensimmäisellä kerralla kävelin kania laahaten n. 40m, ja jätin saadon kallion tyveen. Kävelin läheistä polkua pitkin takaisin, ja hain Ikaroksen jäljelle. Lähti hienosti seuraamaan kaninhajua, mutta teki koukkauksen poistumisjäljilleni, kunnes taas sai kanista vainun ja seurasi jälkeä. Otti kanin nopeasti suuhun ja palautti minulle. Ei nyt niin paha ottaen huomioon, että koira on aikaisemmin tehnyt vain kaksi jälkeä.

Toisen haun tein vaikeampaan maastoon, ja ensin koira ei löytänyt jälkeä, vaan meinasi lähteä huolimattomuuteni takia hakuun. Sai kuitenkin vainun ja kanin löytyminen/palautuminen ei tuottanut ongelmaa. 

Eli summa surum. Plussaa Ikaros saa siitä, että palautus toimii todella loistavasti, - vaikka onkin luovutuksessa hieman hätäinen. Riistaa ei kuitenkaan runnota tai pahemmin tiputella. Ainoa on se, että koira on hyvin maavainuinen ja mieluiten jäljestää, eikä täysin ymmärrä tehdä hakua. Myös osoittamani suunnan tajuaminen tuottaa vaikeuksia, mutta kun ns. heitän Ikarokselle suunnan niin se ymmärtää paremmin kuin pelkällä osoittamisella. Haku myös rasittaa nuoren herran pääkoppaa, ja treenin määrä ei pahemmin ylitä taipparien kuutta mahdollista hakua, koska sen jälkeen koiruus alkaa mennä sekaisin aivotyöskentelystä ja hommanhan pitää olla koiralle jossain määrin kivaa, että se sitä haluaa tehdä....

 (Random kuva, kun hämärässä metsässä ei saa oikein kuvaa)