Kissa trippimatkalla

Olen välillä vitsaillut, että koko ikänsä sisäkissana viettäneelle Mintulle voisi olla melkoisen tajunnanräjäyttävää LSD-trippi käydä kääntymässä pihalla. Kuvitelkaa meinaan, että itse ette olisi koskaan olleet ulkona ja kokeneet tilan avaruutta, tuulta tai äänimaailmaa. Lisäksi vielä aistit, joiden takia hajut yms muut korostuvat.Voisi olla aika kova paukku hyvähermoisimmallekin tapaukselle..

No, Kille ja Minttu aina kuikuilevat pihalle, kun menen sinne koirien kanssa, ja joskus nappaan Mintun syliin näyttääkseni sille pihaa oviaukossa. Nyt päätin kuitenkin extempore viedä ihan Sande-vainaan kissatalutimessa pihalle. Kun tuntuu tuo raikulineiti kaipaavan enemmän virikkeitä - ahdistelee jatkuvasti Killeä leikkimään ja juoksee ympäri kämppää koirien hännissä roikkuen.

Mutta, kun on olemassa sanonta, että "sitä ei kaipaa, mistä ei tiedä", niin täytyy sanoa, että Minttu ei todellakaan kaivannut ulkoilua. Se alkoi venkoilla jo sylissä, ja kun päästin maahan, niin katti ryntäsi ovelle ja alkoi hysteerisenä hyppiä sitä päin. Aika surku kävi, kun toinen punnersi paniikissa etutassut terassin oven ikkunan karmilla samalla kun takajalat sätkivät epätoivon vimmalla.

Kyllä se katti sitten luovutti ja istui alas tuijottamaan ovea ja päästi maailman säälittävimmän ja pisimmän vonkunan. Määääääyäyääyäyäyuäuäuäuäuuääuääää. Niin, että voi surkeuden surkeus...

Nostin lopulta marttyyri-Mintun syliin, ja vein sen haistelemaan pihakanervaa, mutta koko katti alkoi täristä niin paljon, että menimme sitten aika nopsaan sisälle.Vaatii ehkä hiukan pidempiaikaista totuttelua tämä Mintun orastava ulkoilu, oli kyllä raukka parka aivan kauhuissaan kun kerrankin pääsi läpi "ulottuvuusportista."

Veinkin sitten Killenkin iltalenkille, ja herraa ei kyllä olisi sieltä kanervan alta saanut pois millään. Kivaa vissiin oli.


No, katsoo kuinka kivaa on sitten kun vien Killen hammaslääkäriin jossain vaiheessa kevättä....