Täänään ei hymyilyttänyt treeneissä. Ikaroksella meni heti alussa kuppi nurin, kun se kulutti energiaa piippaamiseen, kohkaamiseen ja merkkasi joka puskaan (ja agilityesteen). Kuumuus oli liikaa itsellekin, ja koira tilttasi lopussa niin täysin, että ei enää edes katsonut namikättä, vaan nuuski maaplänttiä ja merkkaili viimeisetkin nesteet pihalle. Ei kiinnostanut enää, ei vähimmässäkään määrin.
Muutakin harmia oli:
Alussa oli maahanmeno, ja suureksi harmikseni Ikaros nousi ensimmäistä kertaa ylös liikkeestä siinä puolentoista minuutin tienoilla. Ilmeisesti viereinen spingerinspanieli Onni oli tutustumisen arvoinen, joskaan Ikaros ei onneksi ehtinyt pilaamaan toisen suoritusta, kun kääntyi tulemaan minua kohti kiellosta.
Vieläkin harmittaa. Keväällä ei vielä koskaan ollut ongelmia paikallaan olossa, mutta nähtävästi nyt murkkuiän iskettyä on keskittyminen meidänkin "työnarkomaanilla" huonontunut. Vaikka pysyi Ikaros sentään kuitenkin pitkälle yli minuutin, ja sieti pitkään sitä, että toinen vieruskaveri nousi monta kertaa istumaan, ja omistaja kävi jatkuvasti koiraa makuuttamassa. Myös useampi muista rivin koirista nousi ylös ja juoksi omistajaansa kohti - ainoastaan springeri taisi pysyä sen kaksi minuuttia. Että olihan siinä sitä häiriönä valtavasti liikennettä ja puhumista, mutta kyllä Ikaros on sen ennen sietänyt hallissa. En tiedä sitten onko tämä ulkona treenaaminen jotenkin sille liian uusi ja vaikea juttu.
Estehypyssä koira otti varaslöhtön seisomisesta perusasentoon, ja kun yritimme pidentää kosketusalustalla hypyn jälkeistä etäisyyttä esteeseen, niin Ikaros kävi syömässä namit, ja kunnon noutajana palautti sen jälkeen kosketusalusta minulle:-D
Eli ei nyt ihan mennyt putkeen...
Ja eilen vielä suunnittelin ilmoittautumista 11.9 pidettävään kokeeseen. No, varmaan ilmoittaudun vieläkin, mutta vähemmän toiveikkaana. Tuo maastanousu on sen verran paha virhe, että pilaa koko kokeen...
No comments:
Post a Comment