Vesinoutoa ja emännän opastusta

Tänään oli kolmanneksi viimeinen NOU- koulutus, ja siirryimme maatouhuista lempiönjärvelle treenamaan vesityötä dameilla. Vähän valehtelematta hirvitti, koska Ikaros on ollut tottumattomuudesta johtuen vesikammoinen, ja on vasta muutaman kerran käynyt vetämässä uintivedot kepin perässä. Silloinkin ei ole uinut omasta tahdoistaan,  vaan on käsittänyt väärin veden syvyyden, ja on heti tullut takaisin rannalle. Muuten Ikaros on Teklan perässä riehunut ojassa ja kahlannut "takapihan" rannalla. Vesi on sentään tullut tutuksi, kun lumien sulaessa ei olisi sitten millään kävellyt edes lätäkössä. Olenkin sen takia välttänyt koiran paineistamista rannalla, parempi koulutuksessa ohjaajien tuella yrittää "läpimurtoa" kuin yksin aiheuttaa koiralle ikuisia kammoja vettä kohtaan...

Paikalla koulutuksessa taisi olla toistakymmentä koiraa, mutta onnekkaasti pääsin Ikaroksen kanssa ensimmäiseen ryhmään, jonka kanssa kuljimme metsän läpi viimeisen taipaleen rannalle. Mitään polkua ei siis todellakaan ollut, vaan piti kunnon ryteikössä rämpiä. Mietinkin menomatkalla, että en koskaan löydä pois, kun ohjaaja lätki merkkejä aika harvakseltaan, ja olen oikeasti maailman surkein suunnistaja (nimim. Porin Metsään kerran yläasteen urheilutunnilla eksynyt). Ja, kun sitten myöhemmin lähdin rannalta, niin annoin Ikarokselle täysin vapaat kädet, kun huomasin sen seuraavan tulojälkiämme. Ei tarvinnut mitään nauhoja tai pyykkipoikia seurata pätkääkään, vaan juoksin henkihieverissä remminjatkona Ikaroksen perässä pitkin pöpelikköä. Matka taukosi ainoastaan, kun herra äkkiä keskeytti jäljestyksen vääntääkseen pikaiset tortut puun juurelle. Mutta, kyllä sitten taas mentiin kamalalla hopulla. Matkalla löytyi jopa jokin hillitön kuivunut hirvensorkka, mutta parista nuuskaisusta huolimatta se ei harhauttanut jäljeltä, mikä yllätti hieman...

Itse vesiosuus meni lopulta oikein hyvin. Alun ulvomisen, tinttaamisen ja epäröinnin jälkeen Ikaros haki damin rannan läheltä, ja parin matkanpidennyksen jälkeen dami heitettiin jo veneestä. Muutama viimeistä kertaa matkaa oli jo sen verran, että koira jotui selvästi uimaan ja kivaa näytti olevan. Kivaa oli jo vähän liikaakin, kun Ikaros meinasi jo hypätä kumiveneeseenkin, kun ohjaaja toi sen ruovikon reunaan. Meni siis kyllä lähtötilanteen huomioiden aivan valtavan hyvin, ja Ikaros selvästi löysi sisäisen vesipetonsa. Nyt on hyvä jatkaa ja vahvistaa uintirohkeutta:)

Kurssi on kaikenkaikkiaan sujunut ihan hyvin, joskin riistaan pitäisi tutustuttaa, nyt kun alkaa olla saatavilla helpommin. Suurin ongelma on haku, jota ei olla treenattu juurikaan. Myös palautus on alkanut vähän lipsua damin esittelyn puolelle, ja sitä minulle tuomista pitänee vahvistaa herkuilla yms. Tällä hetkellä tavoitteena on osallistua viimeistään Pomarkussa pidetävään kokeeseen, mutta olisi ihan hyvä jos  heinä-elokuussa pääsisi kokeilemaan ensimmäistä kertaa, kun eipä se tiettyyn kokeeseen mahtuminen ole mikään selviö..