Toiseksi viimeinen NOU kurssin kerta takana, eli melkolailla lusittu tuo ohjaus nyt sitten on.
Tällä erää oli kaksi harjoittelurastia: vesinouto riistalla ja hakuruutu. Odotin ensiksi hakuruutuun, ja kirosin varmaan tunnin järkyttävää itikkapopulaatiota, jolta ei armoa herunut emännälle tai koiralle.
Hakuruutu tehtiin meille motivoituna, ja hakumatkaa oli lilliputtina ehkä max 20m - en osaa paljoa arvioida etäisyyksiä. Damien sijasta haussa oli nyt variksia, ja huomasikin, että Ikaros teki hommaa ihan eri palolla kuin damien kanssa. Voisin veikata, että se ei olisi riistan kanssa tarvinnut edes motivointia; heti kun variksenraato kaivetaan esiin, niin valo syttyi Ikaroksen silmiin. Nytkin hurtta kiskoi ensitöinään hakuruudulle tultaessa kohti ohjaajien raatokassia, ja meinasi ykköshaun jälkeen lähteä muina miehinä palautettua ratoa pois vievän ohjaana mukaan kärkkyen varista. Kyllä se emännän ääni lopulta kantautui nuoren sankarin korviin, ja koiruus palasi takaisin työhön, mutta jokseenkin haikeana. Eli ei ole kyllä kiinni siitä, ettei riistanhaju kiinnostaisi, toivottavasti vaan kiinnostus pysyy emännällä hanskassa...
Haussa Ikaros etsi ja palautti neljä varista, joista kaiki löytyivät melko nopeasti ja palautukset olivat kohtuullisen suoria. Sain myös kaikki varikset käteen.Yksi palautus oli hieman neitimäinen, kun Ikaros kulki loivassa alamäessä ohjaajan käyttämää reittiä pitkin ja selvästi arpoi mistä kohtaa ryteiköä olisi tassusille paras tulla. Variksesta luopuminen tuntui myös kerran olevan hieman vaikeaa, ja sitä pitää ehdottomasti treenata, ettei koira saa päähänsä omia riistaa. Eli pientä hidastelua luovutuksessa.
Vesityö meni oikein loistavasti nyt, kun käytettiin lokkia. Ensimmäisellä kerralla heitettiin lokki maalta, ja Ikaros haki sen menen veteen hieman varovaisesti syvyyttä tunnustellan. Lokki oli myös sen verran ihmeellinen juttu, että sen kanssa piti tulla heti sinuiksi rannalla, ja sain itse noukkia linnun nuuskivalta koiralta Seuraavat kaksi kertaa lokki heitettiin veneestä kunnon matkan päähän. Ikaros lähti mielellään hakemaan, ja viimeisellä kerralla hyppäsi melkein pommilla veteen ja suti eteenpäin hyvällä vauhdilla. Loput lokit ykkösnoudon jälkeen tulivat myös käteen ja kohtuullisen rauhallisesti vielä. Ihan hyvä mielestäni ensimmäiseksi vesinoudoksi riistalla ja toiseksi kerraksi kunnon syvässä vedessä harjoitteluksi.
Takaisin annoin taas koiran viedä katsomatta merkkejä. Kiinnostaa kyllä nähdä miten viimeisen kerran jälkiopetuksessa sujuu. Vedin joku päivä nurmikolle makkaralla hajujäljen, mutta sitä Ikaros ei seurannut suoraan, vaan ryntäili päättömästi edestakaisin. Veikkaan sen johtuvan siitä, että olen kätkenuyt herkkuja sisätiloissa, ja Ikaros on tottunut etsimään niitä mutkitellen huonekalulta toiselle. Se ei kenties tajua mennä suoraan, koska on aina etsinyt aivan eri muodostelmassa ja eri taktiikalla. En kuitenkaan usko, etteikö se osaisi jälkeä seurata, koska tuo minut kuitenkin heittäen pois poluttomasta metsästä kertaakaan pysähtymättä tai jälkeä hukkaamatta.
Mutta joo. Tässä vaiheessa en näe siis mitään syytä, miksi ei taipparit menisi läpi tulevaisuudessa Hakumatkaa pitää saada pidennettyä, ja hommaa pitää harjoitella. Mitään järkyttävän isoa ongelmaa ei mielestä ole; koira toimii kuten pitääkin, kunhan emäntä vain osaa kertoa asiat oikein. Voisin nähdä Ikaroksen kanssa Nome-B puolella alokasluokassa kokeilumielessä kilpailevani, jos taipparit menevät läpi. Koiralla itsessään mielestäni riittää rahkeet pitkällekin, se on halukas toimimaan, mutta kuitenkin keskittymiskykyinen. Koulutus itsessään tosin vaatii jo aivan toisenlaista taitoa, jota allekirjoittaneella ei aivan ole. Mutta - ei sitä kukaan ole seppä syntyessään:)
No comments:
Post a Comment