Rise and shine

Eskarissa

Tällä kertaa eskarissa harjoiteltiin mm. perusasentoa, luoksepäästävyyttä ja kontaktirinkiä. Tehtiin myös hyppyjä ja ohituksia.

Perusasento on edelleen vaiheessa - Iksu siirtyy jo yllättävän usein harjoittelun määrään nähden oma-alotteisesti sivulle, mutta koska paikka ei sillä ole selkärangassa, niin hommahan nyt on vähän mitä sattuu. Jos Ikaros tulee oma-alotteisesti sivulleni katsomaan, niin kaivan namin ja ohjaan oikealle paikalle. Mutta vielä ei ole itse mennyt tarpeeksi suoraan ja lähelle.

Kontaktiringissä alkoi hyvin, mutta sitten löytyi maasta jokin  haju, jota Ikaros alkoi nuuskia jokseenkin maanisesti. Myös luoksetuloarjoituksessa herra alkoi nuuskia hyvin intensiivisesti samaa aluetta, ja piti useamman kerran huutaa koiraa. Tuli onneksi kyllä heti, kun huomasi, että mamma huutaa ja heiluttaa köysilelua. Mutta, olisi kyllä kiva tietää, mitä sinne muovinurmikko-mattoon ja hiekkaan on oikein hautautunut, kun yleensä pikkuherra ei ihan niin ole nenunsa vietävissä. Olen myös samassa paikassa usein seisovan kelpien pennun nähnyt monesti nuuskivan ja kaivavan kohtaa. Mikä lie hiirenraato siellä alla...

Ohitusharjoitukset: teimme tehtävän pareittain. Oman vastapuoleni en rotua ikävä kyllä muista, mutta se on sellainen nätti musta pitkäkarvainen suomenlapparin kokoinen "lampunharja" otsatukalla. Persoonaltaan erittäin innostuva ja remmissä jojoileva tyyppi, jolla on muita kiinnostuksenkohteita, kuin keskittyminen. Ohitustilanteessa sitten Ikaros kyllä napitti kontaktissa kivasti, mutta vastapuoli ei.  Ohjaajakin taisi naureskella, kun vastapuolen koira äkkiä kiskaisi kohti Ikarosta sen selän takaa ja jojotti itsensä ehkä 20cm päähän pennun takaraivosta. Ikaroksella ei ilmekään värähtänyt, se vaan jatkoi hypnoottisesti matkaansa, enkä tiedä edes huomasiko se selän takana käynyttä hurttaa.

Hyppy: harjoittelimme myös hyppyä lauta-esteellä ja todistettiin nyt Ikaroksen innokkuus namin perään, kun pikkuherra loikkasi viimeisellä kerralla peräti kahden laudan yli kepeästi. Se on joutunut pomppimaan hangessa niin paljon, että ei tainnut enää tehdä heikkoa pari lautaa.

Luoksepäästävyys oli mielestäni hieman epämukavaa, vaikakin pakollista Tokoa ajatellen. Ikaros kyllä naantalin aurinkona paistatteli huomiossa, kun porukka kävi lääppimässä, mutta tilanne soti opetuksiani vastaan. Kun olen nimenomaan yrittänyt opettaa, että Ikaros tervehtii vieraita ihmisiä vain luvallani, ja inhoan sitä, kun kaikki tutut pyörätiellä yms kumartuvat moi sanottuaan heti koiran puoleen, ja saa aina niuhottaa, että anteeksi, mutta en antanut koiralle vielä lupaa ottaa kontaktia vieraseen. Ja onko ylipäätään pakko kumartua sen koiran puoleen lonkerot ojossa, kun se ei koirien kielellä muutenkaan ole kohteliasta:-)

Pellolla!

Tänään ei ollut hyvä päivä liikekuvalle, ei ollut juuri yhtään tarkkaa kuvaa - ja muutenkin kun nuo juoksivat heinikossa, niin aina oli joku korsi kuvassa tiellä.

"treenikuvaa"

Alla kuvaa Ikaroksen luovutuksesta ja seuraamisesta damin kanssa.  Kaipa noista kuvista  jotain näkee, jos löytää koiran sekasotkun keskeltä:



Meillä  on lattialla n. 10 erilaista matoa päällekkäin aivan sikinsokin, etteivät koirat raavi vuokranantajamme lattiaa. Ei riitä, että on yksi kerros mattoja, vaan niitä on oltava kaksi-kolme, etteivät ne lähde liukumaan. Lisäksi kaikki pistorasiat ja osa listoja on suojattu tuoleilla ja kenkätelineillä yms.

Arvatkaa miltä kämppä näyttää, kun kaksi vauhdikasta koiraa ruopivat päällimmäiset matot sikinsokin n. kerran tunnissa, vaaleat kissat kierivät tummilla karheilla karvamatoilla ja kämpässä välillä kuljetaan surutta kengät jalassa. Taustalla näkyy vielä sotkuista sotkuisempi kissahuone, jonne on heitetty kasaan kaikki koristetyynyt ja pyykit kuivumaan. Ja näyttää se kiilusilmäinen kissakin tuolillaan lojuvan...

Vaatekaapissa on varmaan kolmensadan eukenin edestä kermanväristä karvamattoa, ja sitä sun tätä on muutenkin sullottu säilöön. Aika radikaalisti siis koiranpennun tulo muutti kämppää, kun sisustus vaihtui kermansävyistä ja damaskikuvioisista sohvanpäällisistä sekä nahka- satiinityynyistä koirankusisiin halpahallimattoihin ja kaadettuihin huonekaluihin. Mutta semmoista se on se koirahullun arki :-)

Tässä Ikaros seuraa dami suussaan:

(50mm obiska  ei ihan ole hyvä sisätiloissa kuvaamiseen, kun rajaa liikaa kuvaa...)

Alunperin otimme kuvia ulkona, mutta ne menivät ihan pipariksi, kun mieheke ei yhtään kuunnellut, kun käskin antaa kameran minulle, jos kuvat ovat tummia. Luulin, että mieheke ottaa kuvia manuaalilla, mutta kiekossa olikin automaatti päällä, ja about kaikki kuvat olivat kuin yöllä kuvattuja sinisiä pläjäyksiä. Yritin muokata paremmaksi, mutta kyllä ne oli aika menetettyä kamaa yhtä satunaista otosta lukuunottamatta, ja siinä näytin itse paviaanilta, kun olin monttu auki sanomassa koiralla "hae". Muutenkin ohjeistin ottamaan kuvia, joissa koira on lähdössä, ottaa damia suuhunsa, juoksee sen kanssa tai antaa minulle. Ja simpsalabim koira juoksi melkein kaikissa kuvissa ilman damia, niin ettei näkynyt kuin koira ja lumi. No, parempi onni ensikerralla: