Ikaroksessa on pikkuhiljaa tapahtunut muutoksia, joista voisi päätellä, että äidin kultapojasta on kasvamassa nuori jästipää, joka tekee kaikkea paitsi sitä, mitä ihminen haluaa. No, vielä ollaan kaukana siitä, mutta ihan selvästi vauvasta on kasvanut nuori nulikka, joka tahtoisi jo vähän päättää asioistaan. Koipi nousisi mielellään metrin välein, ellei ihminen raahaisi väkisin eteenpäin vaikka sitten koira tulisi maaten perässä.
Ulkona on myös alkanut vahtimiseen taipuvaisen Ikaroksen mielestä liikkua kaikenlaisia mörköjä, ja jokaisessa vastaantulijassa asuu petollinen rosmo. Välillä hurtan pitää takapihalle mennessä ulvohaukkua ihan vaan varmuuden vuoksi pariin ilmansuuntaan, että ne möröt(tai varikset) ei vaan tule niskaan. Ja sitten, kun ihminen huutaa, että nyt naama kiinni ja hoida asiasi, niin köhkitään posket tutisten ja käydään kusella ympärilleen mulkoillen. (Kyllä ne möröt sieltä jostain tulee.)
Koirapuistossa kun käytiin viimeksi, niin välillä nulikka yritti nylkyttää paria koiraa, vaikka vielä alistuikin maan matoseksi, kun tuli joku ylempi hiukan nuuskimaan. Se tosin nyt on vielä silleen siedettävää, eikä pakonomaista, mutta ai jesus kun olin koiramiitissä ja sinne tuli narttu, jonka juoksut olivat loppuneet joitakin viikkoja sitten. Ikaros päivysti bullin hanurissa kuin olisi sinne ollut liimattu ja yritti jyystää oikein olan takaa. Ja sama homma, kun näimme Pilvin, jonka juoksut loppuivat jo aikoja sitten, oikein mukavan maanista nylkytystä, ja piti laitta nuori urho remmiin sen takia.
Keskittymiskyky on kadonnut aivan täysin ja taipparikurssillakin koira vaan pyörii nenä kiinni maassa ja vilkuilee muita koiria. Pari viimeistä kertaa on mennyt ihan penkin alle, kun koira on muissa sfääreissä tajuttuaan että sillä on nenä ja pallit. (Viimeksi tosin oli pakko lähteä pois, kun oli niin kipeä olo, niin en tiedä miten se olisi pärjännyt yksilöohjauksessa.)
Ikaros myös reagoi laukauksiin hiukan epätoivotusti. Se ei säikähdä kovaa ääntä, mutta se alkaa mulkoilla metsää ja pöhkiä yrittäen ajaa pois kuvittelmaansa murtovarasta, joka paukuttelee pöpelikössä:-)
Tähän asti ollaan myös menty hienosti ohi pää punaisena huutavista koiristakin, mutta nyt on alkanut kiinnostus siirtyä namista takaisin laukomiseen, ja on tullut hyvinkin vaikeaksi ennustaa miten koira reagoi minkäkinlaiseen koirakohtaamiseen.
Eli kovasti pukkaa nyt päälle murkkuiän muutoksia:)
***
Muutoksia pukkaa ihmisillekin. Neuvottelut loppuivat ja miehekkeen irisanominen alkaa heti toukokuun alussa parin kk irtisanomisajalla. Itse olen vieläkin töissä, mutta en tiedä kuinka pitkään. Tuskin enää montaa viikkoa. Muualle muutosta ei olla mitään sovittu, katsellaan nyt rauhassa mitä tehtäisiin. Mutta, toki sitä harmittaa koirien metsässä juoksentelua katsellessa se, että ne voivat joutua asumaan jonnekin betonin keskelle, missä lähin juoksumaasto on koirapuisto...
Samanlaisia uhmailmiöitä on alkanut ilmetä myös velipojalla. Monty on alkanut jättämään huomiotta luoksetuloakäskyä ja muutenkin haluaisi touhuilla ihan omiaan. Monty myös näkee noita mörköjä, joita kukaan muu ei sitten näekään. Ihmiset ovat myös vaihtelevasti pahoja ja ylimpiä ystäviä.
ReplyDelete