Kuulumisia

 Jäin tosiaan sopivasti tenttikaudeksi pois töistä, ja sen jälkeen ollaankin oltu tekemättä pahemmin mitään. Tai mitääntekemättömyys ei oikein kuvaa maanista lenkkeilyä, mutta muuten ei kuitenkaan olla käyty kuin kaupassa ja äitienpäiväkahvilla. Päätin käyttää vapaa-ajan hyödyksi ja kohottaa kuntoa sekä piiskata miehekkeenkin liikkumaan enemmän. Ennenhän kävimme yhdessä juoksemassa ja pyörälenkeillä. Mutta, kun selkäni alkoi vaivata, niin lopulta tuli istuttua liikaa sohvalla entisillä ruokailutavoilla ja eihän siitä mitään hyvää seurannut. Aluksi ajattelin, että ei se lihoaminen haittaa, se on vaan elämää. Mutta, kyllä se hiukan loppujenlopuksi jurppii, että hengästyy bussille juostessa, kun ennen pystyi juoksemaan tunnin lenkkejä.

Koirien kanssa ollaan käyty enimmäkseen metsässä/pellolla ja Ikaroksen kanssa lisäksi perinteinen tunnin lenkki päivässä.Tokoilusta olen pitänyt taukoa ja keskittynyt ruokakupilla odottamiseen ja katsekontaktin opetteluun. Hurtta on nyt niin nenänsä vietävissä, että ei kannata opettaa mitään uutta, vaan keskittyä kärsivällisyteen ja katsekontaktin vaalimiseen. Nyt pitäisi myös alkaa panostaa hakuruutuun, koska Ikaros ei vielä tajua mitä sen pitäisi tehdä. Eikä siltä sitä voisi vaatiakaan, kun en ole opettanut.

Viimeksi NOU-kurssilla tehtiin aluksi  pidemmän matkan markeeraus sitten, että ison aukean laidalla ohjaaja heitti damin pellolle koiran katsoessa.  Ensimmäisellä kerralla Ikaros haki nopeasti ja toi damin minulle. Toisella kerralla haki hyvin, mutta puolivälissä paluuta löytyi joku jännä riistanhaju ja piti vähän maanitella herraa palaamaan. Kyllähän Ikaros sen damin toi, mutta selkeästi meinasi herpaantua, vaikka ei tiputtanutkaan vielä damia maahan.

Hakuruudussa oli taas ongelma. Ikaros lähti matkaan kuin tykin suusta, haki damin, palautti sen suoraan minulla ja hyvin meni. Mutta, kun lähetin hakemaan seuraavaa, niin koira meni muutaman metrin eteenpäin, käntyi hakemaan minulta tukea ja palasi lopulta takaisin käyden nuuskaisemassa ohjaajan damipussia. Eli, kun ei olla hakuruutua harjoiteltu, niin ei vaan tajua, että niitä dameja  on enemmän ja niitä pitää etsiä ilman näköyhteyttä putoamiseen. Ohjaaja kuitenkin antoi myönteistä palautetta tarkasta hajuaistista, ja siitä, että koiralle on kyllä se oikein hyvin selvillä, mitä sitten tehdään kun damiin törmätään. Mielestäni Ikaros toimiikin motivoidussa hakuruudussa asiat oivallettuaan keskittyneesti ja etsii hyvin sitkeästi, vaikka se on maavainuisuuden takia vaikeahkoa. Ja, heti kun löytää damin, niin ottaa sen suuhun ja juoksee luokseni männynkävyt ja risut lentäen.

Kantamista olen alkanut vahvistaa lykkäämällä vesipullon Ikaroksen suuhun lenkillä, ja oikein mielellään se sitä kantaa. Viimeksi ostimme limupullon Siwasta ja ihmettelin miksi koira kyttäsi pulloa, mutta tajusin sitten että reppana varmaan odotti että saa kantaa sitä:-)

Nyt pitäisi taas alkaa panostaa Tokoiluun, koska töissäkäydessä ja koulua ohessa hoitaessa ei niin ole jaksanut panostaa kuin välttämättömään ylläpitöön. Opetettavia asioita on kuitenkin liikkeestä seisominen ja varmaan estehyppykin on voinut unohtua, kun en ole sitä juuri tehnyt...

Joku päivä opetin Ikarosta myös juoksemaan vierellä kun pyöräilen. Eipä sen kanssa näin nuorena ja murkkuiän puskiessa päälle pahemmin kannata pyörälenkkeilyä tehdä, ettei ole ojassa koko konkkaronkka. Mutta, yritän nyt opettaa pihassa/pihatiellä kuitenkin koiralle pikkuhiljaa sitä ideaa, että pyöräillessä juostaan vierellä nätisti. Ja, alun pahan sähläämisen jälkeen koira yllättäen menikin sivulla tasaisesti ja näytti pitävän menosta. Mutta, alussa Ikaros ei pitänyt pyörästä ja siitä, että se tankohirviö meinasi hyökätä niskaan, jos yritti vähän vetää ojaan. Ikaros yritti jopa kiivetä syliin kun pysäsin ja naamalla oli kyllä sen päiväinen "en pidä tästä, auta äiti" ilme, että sääliksi kävi herraa...