Sekalaista lätinää

Niin, tosiaan meillä alkoi parisen viikkoa sitten tokoyhdistyksen koulutus. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli vain kolme koirakkoa, mutta nyt viimeksi taisi oli enemmän - roduissa  buhund, staffi, dobberi ja käyttölinjainen p.irlanninsetteri. Porokoirakin ryhmään kuuluu, mutta ei ollut paikalla.

Hallissa teimme perusharjoituksia: seuraamista, paikallaan istumista, makuuta sekä estettä. Ikaros oli oikein hienosti paikallaan kun peruutin sellaiset 6-7m. Kulki myös kontaktissa hyvin ja pysyi kontaktissa kun muut koirakot kulkivat ohi. Jopa estehypyn jälkeen Ikaros kääntyi seisomaan esteen taakse, vaikka viimeksi sekoili oikein olan takaa esteen kanssa. Noottia saatiin kuitenkin siitä, että nuoriherra pitäisi saada seisomaan kauemmas, koska muuten sen on avoimessa luokassa vaikea hypätä uudestaan.

Putken läpi kulkeminen ei kuitenkaan sujunut. Yritin kädellä lähettää koiraa ja se luuli, että heitän putkeen nakkia. Sitten se kääntyi heti takaisin etsimään tukea minulta, kun alkoi tunneli ujostuttaa. Meni ihan hyvin läpi, kun näki minut toisessa päässä, mutta kun tunneli laitettiin mutkalle, niin meni vain kerran läpi. Seuraavilla kerroilla meni lukkoon, kun ei ymmärtänyt viuhtomistani ja yritti etsiä olematonta nakkia.

Niin, ja Ikaros oli hetken ilman remmiäkin esteellä, eikä livennyt minnekään siitä:)

//
Kun menin töihin, niin olin kieltämättä huolissani siitä, miten koirat pärjäävät jäädessään yksin tylsistymään -  mutta, tuntuu että niiden elämänlaatu vaan parantui huomattavasti. Nyt niillä nimittäin on yhden viihdyttäjän sijasta kolme; päivällä miehekkeen vanhemmat hakevat koirat lenkille aamulla ja uudestaan päivällä - ja tietysti uuvuttavat ne pihalla ihan täysin. Ja, sitten tulen jo itse kotiin, jolloin koirat pääsevät uudestaan pihalle, yleensä kävelemme 1,5km matkan pellolle tai menemme sinne autolla. Tänään miehekkeen vanhemmat olivat vieneet koirat päivällä Pomarkkuun Isonevalle juoksemaan aakealle-laakealle, ja vastassa oli onneksi kyllä melko rauhallinen nuoriherra, kun tulin kotiin mukavan 9,5h työpäivän jälkeen. (Ja töissähän olen vielä edelleen, vaikka 4 viikkoa oli arvio projektin kestolle. Mutta, epäilen, että parin viikon kuluttua voipi viimeistään loppua.)

Aluksi tosin sanoin monta kertaa miehekkeen vanhemmille, että Ikarosta saa viedä vain ja ainoastaan rivaria kiertävän pensasaidan taakse pihalle, koska en usko, että he osaisivat taluttaa terävää koiraa, varsinkaan toisen terävän koiran seurassa ja hallita sen käytöstä. Mutta, pikkuhiljaa he ovat suvereenisti raahanneet Ikarosta mukaansa ja kertoneet jälkikäteen "käytiin siellä ja vähän täällä". Vähän tulee taas sellainen olo, että mites tässä näin kävi? Kieltämättä hiukan hirvittää ja pelkään, että Ikaroksellakin leviää käytöstavat samalla tapaa kuin Teklalla.  Mutta, kun Ikaros ei ole heille samanlainen "lapsenlapsi" kuin Tekla, ja olen parhaani mukaan tehnyt selväksi, että lapukka on harrastuskoira, jonka kanssa ei ole ihan sama mitä tehdään, niin jokseenkin olen huomannut asian menneen perille. Ja heidän tarjoama virike koiralle on kuitenkin korvaamatonta apua päivisin.

Koiranomistajana olen kyllä tyytyväinen koirien saamaan aktivointiin siinä vaiheessa, kun yöpuulle mennessä pyydän labradorikakaran kainaloon, ja alta minuutissa se sammahtaa siihen selälleen ketarat joka suuntaan ja alkaa kuorsata niin maan perkuleesti.