Ikaros Treenaa

Kuten varmaan näkyy, niin en ole jaksanut päivitellä blogia. Koirat voivat edelleen hyvin ja mitään ihmeellistä ei ole muutenkaan tapahtunut. Töissäkäyminen on vain tehnyt niin kiireiseksi, ettei jaksa kuvankäsittelyrumbaa. On myös ollut uutta opittavaa, ja olen nyt pyhittänyt harjoittelun ajan työlle. (Töissä olen päässyt välillä tekemään ns. parempiakin hommia ja kun annetaan luottamusta, niin sitten on myös keskityttävä siihen, että täyttää sen luottamuksen).

Ensiviikolla lähden työporukan kanssa Riikaan ja koirat jäävät sitten miehekkeelle hoidettavaksi. Tai pikemminkin vain Ikaros, koska Tekla menee "mummulaan." Saapa nähdä onko talo pystyssä, kun palaan:D

Niin ja auto muuten hajosi, joten on ollut aika ankeaa liikkuminen...

Killellä oli taas veripissaa ja sitä ollaan paranneltu. Vähän herra on vielä tutinoissaan, mutta ilmeisesti parantumassa.

Eipä muuta ihmeempiä. Mutta henkissä ollaan!

Pilaaja, siinä on nyt uusi lempinimi Ikarokselle. Mitään radikaalia ei silti ole tapahtunut, eikä hurtta ole mitään tärkeää koskaan varsinaisesti pilannut. Vitsiä on ehkä jopa vaikea selittää, mutta yritetään: pohjimmiltaan siis Ikaros on kiltti äidin poika, mutta sille nyt vaan sattuu aina vahinkoja , ja hurtan jälkeen jää vaan meteliä, ja höhötyksellä säestettyjä pilattuja asioita.

Tiedättekö sen ihmistyypin, jonka syvimpään olemukseen kuuluu sellainen hömelö hölmöily? Hölmöily joka on tahatonta ja vaaratonta, mutta aina kaikki mihin se heppu koskee, menee tavalla tai toisella muuten kuin suunniteltiin? Ikaros on juuri se tyyppi! Juuri se, jonka on pakko aina sekaantua ja olla mukana kaikessa, ja olla hellyyttävästi aina tiellä aiheuttamassa ongemia.

Ainahan koirat tekevät ja tuhoavat asioita, ja en varsinaisesti välitä vaikka elukka söisi itsensä läpi seinästä. Seiniähän ne vaan on. Vähän väliä vaan tulee naurettua sitä, miten Ikaros on aina keskellä onnettomia sattumia tai muuten vaan koirien versio Mr-Beanista. (Tekla taasen on Ikaroksen täydellinen vastakohta, ja sille ei ikinä satu mitään eikä se tuhoa koskaan yhtikäs mitään.)

Tässä siis muutamia "Pilaajan" " pilaamia" asioita:

-yritän suoristaa mattoa. Mutta ihme ja kumma; Ikaros on aina sen maton päällä, mitä pitäisi liikuttaa, ja tietysti siirtyy aina väärän maton päälle sitä mukaa, kuin mattoja liikutan. Kuinkas muutenkaan, onhan se nyt mielenkiintoista, että mitäs se ihminen sille matolla tekee...

- kissa on syystä tai toisesta raahannut sydämmenpalan olohuoneen matolle ja tuijottaa sitä hyvin mietteliäänä. Niin, että söiskö vai eikö söis? Pian pilaaja maleksii makkarista ja kulkee kissan ohi nuuskien mattoa (lihasta jäänyt hajuvana ilmaan). Lihanpala ikääkuin sattuu nenän tielle ja katoaa yhdellä imaisulla ja huulen värähdyksellä parempiin suihin koiran jatkaessa puuhiaan. Kissa puolestaan jatkaa tuijottamista hetken tajuamatta, että koira tuli, söi, ja jatkoi matkaansa. Kissan päivä on pilalla.

- Pesen lattioita ja koira tulee näyttämään rengasta/köysilelua/sukkaa tai mahdollisesti kaikkia samaan aikaan - ja tiputtaa touhatessaan yhden tai kaikki löytönsä pesuvatiin lillumaan. Sen jälkeen koiruus mahdollisesti yrittää noukkia aarteitaan vedestä ja kaataa samalla koko ämpärin. Hups, lattia on pesty, samalla myös koira ja ihminen!

- ihminen liikahtaa viikonloppuaamuna ja Ikaros nousee saman tein ylös alkaen vatkata hännällään iloisesti ovea tai sähköpatteria. Labradoriherätys tulee siis hyvissä ajoin, koska Pilaaja ei voi ymmärtää, ettei hiero hanuriaan päin patteria. Ja - voi sitä täydellisen ilahtunutta höhötysilmettä, kun rumpu laulaa ja ihminen herää...

- Kissat leikkivät. Niillä on kivaa. Sitten Ikaros ja Ikaroksen kömpelö 30kg ruho loikkaa paikalle katsomaan lähemmin, että mitäs jee jee kivaa täällää tehdään ja voisko osallistua? Kissoilla ei olekan enää kivaa, ja ne katoavat kuin pieru saharaan mentaliteetilla pelaustautukoon Pilaajalta ken voi. Yleensä siinä vaiheessa Teklalla napsahtaa paimennusvietti päälle, se pomppaa ylös ja kaahottaa kissojen perään. Ja jälleen on kissojen päivä pilalla...

- Unohdan piilottaa viimeisen vessanpaperirullan lähtiessäni töihin. No, ei se mitään, Pilaaja on hakenut sen ja pitänyt siitä huolta koooko päivän ja koristellut huomaavaisesti ansunnon ihan ihmisiä varten.

- jalat hikoaa joskus, mutta onneksi Ikaros on ajatellut sitäkin ja nakertanut kaikkiin aamukiiressä käteen osuviin sukkiin ilmastointiaukot! (Tästä ei kyllä olla ihan varmoja, koska kissatkin ovat joskus näiden sattumien lähistöllä...)

- Ikaroksen päivärutiiniin kuuluu kaataa kookas pyykkiteline - ja aina on pieni labradori yhtä yllättyneen näköisenä kaatuneen telineen edessä "oho, se meni nurin!" Kuis se nyt niin....

- Kerran pentuna Ikarokselle kävi sisäsiisteysvahinko: laitoin sille tuulipuvun, kun olimme menossa ulos. Huomasin kenkiä laittaessa, kuinka koiralla meni korvat luimuun ja se seisoi vaan paikallaan ahdistuneen oloisena. Sitten alkoi haista pissi ja sitä tiputteli pisaroina puvun alta kainaloista. Herra ei pystynyt enää pidättämään sitä 15 sekunttia, että oltaisiin päästy ulos ja lorautti pukunsa sisään tahrien koko mahansa ja rintansa pissiin. Voi nuorta rassua, ja sitten ihmisetkin nauroivat pikku pilaajan jekulle ja koira pääsi suihkuun, eikä pihalle.

Sellainen on ihana Pilaaja!